Tositoimiin kunnossa olevilla välineillä ja tarvikkeilla

Lumikinokset vain jatkavat kasvuaan päivittäisten sateiden seurauksena. Miten hyödyntää tämä aika, kun ei vielä pitkään aikaan pääse puutarhassa ja kasvihuoneessa tosi toimiin?

Nyt olisi sopivasti aikaa muistella, oliko viime kesänä puutarhatöihin tarvittavat työkalut kunnossa ja tallessa: lapiot, harat, haravat, kottikärryt, suojaharsot, käsineet, sankot, vesiletkut ja -liittimet, kasvien tukikepit ja - narut, lannoitteet. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Nyt en vielä noihin asioihin jaksa lumikinosten keskellä paneutua, mutta tein tarkistuslistan, jonka mukaan voin keväämmällä tehdä tarvittavat täydennykset. Nyt suuntaan katseen ajankohtaisempiin tarpeisiin - siementen idätyksessä ja taimien kasvatuksessa käytettäviin tarvikkeisiin.

Kylvöastioiden puhdistuksen ja pesun hoidin pääasiassa jo viime kesän lopulla, mutta niiden tarkistus on hyvä tehdä, kun tekee astioihin kylvösuunnitelmaa. Osa muovisista, ohuista istutuspoteista vaatii vahvistusteippauksen ja pohjalle on hyvä leikata valmiiksi huokoinen suojus, ettei multa valu pohjareiän kautta pois. Kun osa kylvöksistä ja taimista koulitaan uusiin ruukkuihin, on hyvä saada mukana siirrettyä myös lajinimike. Olen aiemmin käyttänyt  kasvien merkitsemisessä ruukkuihin teipattuja tarralappuja, mutta toisinaan tarran liimaus on kuivanut, nimike irronnut ja hävinnyt. On ollut täysi arvoitus, tuleeko tomaatintaimesta tuettava pihvitomaatti vai ruukkutomaatti, josta ei pitäisi varkaita poistaa.

Tänä vuonna olenkin ahkerasti leikellyt tyhjistä maito- ja piimätölkeistä liuskoja kasvien nimeämistä varten. Kun oikein kunnolla asiaan innostuin, tein keltaisesta kartongista liuskoja, jotka päällystin kaapissa vuosia lojuneella kontaktimuovilla. Näin kartonkiliuska ei ime mullasta kosteutta ja teksti pysyy hyvin tussilla kirjoitettuna. 

Paprikalajikkeet on jo ”laputettu”
ja tomaateillekin  nimikyltit pian valmiina 

Siemenpussien säilytyslaatikko pursuaa eri aikaan esikasvatettavien kasvien siemenistä, joten ne on järjestetty kylvöajan mukaan. Lisäksi kirjaan kalenteriini eri viikoille ko. ajankohtana kylvettävät kasvit. Näin ei tule huteja eli esikasvatettavat kasvit tulee kylvettyä ajallaan.

Kasvihuoneen istutussuunnitelman päivitän myös ennakkoon. Suunnittelen samalla kasvimaalle uutta rakennetta, jotta keväällä voikin keskittyä lähinnä valmiiden suunnitelmien toteuttamiseen.

Kerrotko sen kukkasin

Vielä on talvea jäljellä, mutta päivittäin ajatukset suuntaavat kesään, jolloin kukat, pensaat ja puut tuovat väriä puutarhoihin. Kuvien kautta voikin muistella viimekesänä tehtyjä parannuksia ja muutoksia puutarhassa.

Rannan suuressa perennapenkissä kasvoi ennestään muutamia puistoruusuja. Paikka on usein tuulinen ja kesällä poutapäivinä aurinko paistaa koko päivän kukkapenkkiin, joten aina eivät ruusujen kukinnot pärjää. Toisinaan yksittäinen ruusun kukka voi kuitenkin olla niin upea, että sitä tulee ihailtuna useammankin kerran.

Jännityksellä odotan, mitä muuta nousee kevään tullen esille, sillä viime kesänä siirsin ja istutin tuohon jättipenkkiin uusia, melko matalia perennoja lähes sata taimea kymmenkuntaa eri lajia. Jo ennakolta tiedän, että osa kasveista pitää istuttaa uudelleen, sillä penkkiä reunustavat kuunliljat jättivät osan uusista perennoista varjoonsa kasvaessaan kesän edetessä täyteen mittaansa.

Omenapuiden alla kevään ensimmäiset väriläiskät syntyvät helmililjoista ja kevätesikoista. Myöhemmin kesällä muut maanpeitekasvit kuten rönsyansikka, karpaattien kello, tulikellukka, patjarikko, maksaruoho tuovat lisää värejä. Viime kesänä istutettuina useimmat em. kasvit olivat vielä melko pieniä taimia, mutta toivottavasti ne selviävät talvesta ja saamme ensi kesänä nauttia niiden värikkäistä kukinnoista.

Helmililjojen keskellä kukkii myös vaalean keltaiset kevätesikot

Fuksianpunaiset esikot kukkivat kirsikkapuun  juurella

Alppiruusut kukkivat jo samana kesänä, kun ne siirtyivät paahteesta omenapuiden varjoon

Karjalanruusu on kaunis pensasruusu

Kerrotko sen kukkasin - kesä on vuodenajoista kaikista kaunein!

Kasvatuspäiväkirjan päivitys

Helmikuun puolivälissä

Paprikan taimet ovat vahvistuneet hyvin, joten kasvatusolosuhteet ovat kunnossa (ml. valaistus), taimia on 2 kpl/ruukku. Lisäsin ruukkuihin hieman multaa ja pian on syytä poistaa kaikista ruukuista heikompi taimi ja jättää vahvempi jatkamaan kasvuaan. Taimien määrä siis puolittuu (60>30), mutta niitä jää ihan riittävästi kasvamaan kolmea lajia. Laimea viikottainen lannoitus on aloitettu.

Suippopaprika ”Thor” ja ”Astor” ja keltaiset hyttysten torjuntatikut

Pelargoneja on eri kasvuvaiheessa, sillä osa talvehtineista on leikattu, pistokkaita on istutettu ja uusia on kylvetty siemenistä. Pian on aika ruukuttaa myös nuo uusimmat tulokkaat.

Siemenistä idätettyjä pinkit ja punaiset pelargonit itäneet hyvin.

Pistokkaista kasvaa valkoisia pelargoneja.
Keltaisissa ruukuissa klementiinejä viherkasveiksi.

Talvehtineet ja leikatut valkeat pelargonit ovat vahvassa kasvussa.

Tomaatin siemenet on kylvetty, joten niiden itämistä odotan jännityksellä. Kokeilin ensimmäistä kertaa kylvää perennoja omien kasvien siemenistä. Siemenet olivat kylmäkäsittelyssä jääkaapissa useita viikkoja ennen niiden idättämistä ja lämpimään ja valoon siirtämistä.

Tässä vaiheessa ainoastaan syysleimun siemenet ovat itäneet.

Viinimarjahilloa ja villasukkia

Kotipihan marjapensaat ovat viime vuosina jääneet vähälle huomiolle, mutta ei hätää - linnut ovat huolehtineet sadonkorjuusta kiitettävästi. Viime kesänä tosin innostuin pitkästä aikaa mehustamaan mustaherukoita ja samalla syntyi myös mustaherukkahilloa talvikauden aamupuuroihin.

Ennen kuin heittäydyn täysillä kesäkauden suunnitteluun ja puutarhan kevättöihin, on hyvä aika muistella talvikausien tuotoksia. Villalankaa on kulunut kiitettävästi eripituisiin ja -kokoisiin lämmittimiin ja puuvillapunosta makramee-töihin. Tässä muutamia poimintoja tuotoksistani kuvina.

 

Toisinaan neulomukset eivät innosta ja silloin on kiva aloittaa vaikkapa uuden makrameen solmiminen ...

... tai maton virkkaaminen

Nalle-koirakin tykkäsi uudesta matosta.

Opitut kädentaidot on mukava saada palautettua mieleen, vaikka niiden harrastamisesta olisikin kulunut vuosia. Ja mikä parasta - uusiakin taitoja voi oppia kaiken ikää.

Kesäkurpitsaa grilliin ja pakastimeen

Kesäkurpitsaa kylvin viime kesänä kuusi siementä, jotka kaikki itivät. Kun kasvit alkoivat avomaalla tuottamaan satoa, tulikin sitä nopeaa tahtia. Jokainen kasvi tuotti 7-10 kurpitsaa, joiden paino lisääntyi nopeasti, jos satoa ei kerännyt tarpeeksi usein. Koska mm. kurpitsa-sitruunahilloa löytyi jääkaapista edellisen kauden jäljiltä, säilöin kurpitsaa lohkoina pakastimeen talvikaudella hyödynnettäviksi. Kesän aikana kesäkurpitsaa löytyi grillistämme aina, kun siinä tehtiin ruokaa.

Runsaat kukinnot ennustavat hyvää satoa.

Kesäkurpitsan esikasvatusaika on melko lyhyt, joten vielä ei ole niiden kylvöaika. Siemenet on tosin jo hankittu, sillä kauppojen siemenvalikoimat ovat parhaimmillaan helmikuun alussa.

Kurkkua kaiken kesää

 Raikas ja maukas hellepäivänkin herkku

Kurkku ei vaadi kovin pitkää esikasvatusta nopeakasvuisuutensa takia. Olen kasvattanut kurkkua ja tomaattia onnistuneesti samassa kasvihuoneessa, mutta keskikäytävän eri puolilla. Kurkun sivuversoja kannattaa poistaa tai lyhentää, sillä kasvi ei pysty kaikista kukinnoista satoa kypsyttämään kuitenkaan. Suuret lehdet poistan myös muutamia kertoja kesässä, jotteivat ne turhaan haihduta kosteutta ja vie energiaa kasveilta - satohan se pääasia on eivätkä lehdet. Olen myös kasvattanut kesällä uudet taimet, jos ensimmäiset eivät ole enää sadon keruun jälkeen tuottaneet uusia kukintoa. Yleensä kuitenkin olen onnistunut saamaan samoista kasveista kaksi pääsatoa ehkä juuri kellastuneiden lehtien ja versojen poiston ansiosta.

Avomaan kurkun kasvatus onnistuu myös kasvihuoneessa, jossa kasvatin nekin ohjaamalla kasvun ylös naruja pitkin. Satoa tuli ihan kivasti, mutta viime kesänä aloin kasvattamaan  ne avomaalla, että kasvihuoneessa ei olisi yhtä täyttä kuin aiemmin. Tilaa tarvitaan myös uusien lajien kasvatukseen.

Kurkkusalaattia talvikaudelle

Muisto hyvästä tomaattisadosta hymyilyttää

 

Mehukas ja maukas ”Marmande”

Tomaattilajien runsaus on houkutellut monena vuonna kylvämään siemeniä reippaasti yli tarpeen. Kun taimet ovatkin sitten kasvaneet hyvin, on niitä sijoitettu kasvihuoneessa kasvatuslaatikoiden lisäksi sankoissa ja ruukuissa myös käytäville. Ja osa lahjoitettu ystäville.

Kasvatan kirsikka-, päärynä-, pihvi- ja perustomaatteja - siis kaupan siemenpusseista saatavia lajikkeita. Tänä vuonna ajattelin kokeilla kylvää myös kaupan heviosaston maukkaiden tomaattien siemeniä, vaikka niiden käyttö voikin olla riski - lopputulos voi yllättää. Ei voi tietää, jos ei kokeile. 

Tomaatin kasvattaminen kasvihuoneessa vaatii kyllä melkein päivittäin toimenpiteitä. Useimmista lajikkeista ”varkaat” on syytä poistaa muutaman päivän välein, sillä ne kasvavat hurjaa vauhtia vieden kasvilta turhaan energiaa. Lämpötilaa kannattaa myös tarkkailla. Meillä on koko katonharjan pituinen mekaanisesti avattava kattoluukku, jota kyllä päivittäin kasvuaikana avataan ja suljetaan riippuen auringonpaisteesta ja tuulesta. Kun osa tuuletuksesta hoidetaan päädyssä olevasta ovesta, myös tuulen suuntaa on tarkkailtava, ettei järveltä päin tuleva tuuli katko lähellä ovea olevien kasvien varsia.

15.2.2021: Nyt en malta enää odottaa, vaan tomaatin siemenet pääsevät kylvömultaan. Idätys tapahtuu leivinuunin päällä, jossa on lämmintä. Kun siemenet ovat itäneet, siirrän ne kasvatushuoneeksi tänä vuonna valikoituneeseen ”työhuoneeseen”, johon on lisätty väliaikaisesti valaistusta.

Maaliskuun lopulla taimet siirtyvät Rantatalon lasitetulle, valoisalla kuistille ennen kasvihuoneeseen istuttamista (toukokuussa).

Lajikkeita kylvöön 2021

Lajikemäärä lähentelee jälleen kymmentä, joten nyt pitää olla malttia siementen kylvössä, sillä taimimäärä saisi kyllä jäädä hieman viimevuotista pienemmäksi. Siemenet itivät tuolloin hyvin ja 70 taimea oli istutettaessa ihan liikaa, nyt pitäisi taimimäärä saada jäämään lähelle 50. Siispä on skarpattava jo kylvön yhteydessä, koska ylimääräisiä ja elinvoimaisia taimia en raaski heittää pois vaan niille tulee kuitenkin etsittyä jokin astia ja paikka.

Itsekasvatetut tomaatit ovat tosi herkullisia ja suoraan kasvihuoneessa poimittuna niiden maku ja mehukkuus on kyllä yhtä hyvä kuin vaikkapa Italiassa nautituissa tomaateissa. Nyt taas uutta omaa satoa odotetaan vesi kielellä.

Rannalla tuulee

Järven rannalla oleskellessa ja puuhaillessa saa kokea monenlaisia luonnonilmiöitä. Niitä on myös mukava ikuistaa. 

Säätila voi muuttua nopeastikin, tuulen suunta vaihtua. Tähän on kuitenkin jo tottunut ja rannalla tuleekin tarkkailtua vaistomaisesti ja ennakoiden sään vaihteluita jo siitäkin syystä, että kasvihuoneemme sijaitsee rannan tuntumassa. 

Toisinaan saa nauttia pitkiäkin aikoja seesteisestä ja tyynestä maisemasta. Sielu lepää ja mieli rauhoittuu.

Järvellä on ollut aina suuri merkitys perheemme elämässä, monessakin mielessä. Lapset ovat jo pienenä oppineet uimaan polskiessaan rantavedessä ja tuoretta järvikalaa on vuoden ympäri saatu ruokapöytäämme.

Katiskalla pyydetty saalis.

Talvinen maisema auringonpaisteessa lämmittää mieltä.

Omenapuiden varjossa

 

Omenapuut vaativat vuosittaista leikkausta, jotta niiden kasvu pysyy hallinnassa ja oksat sadon painoa kestävinä. Kotipihassamme on enää yksi 25-vuotias puu, mutta se tuottaa runsaasti omenoita yhteyttäessään naapurin puun kanssa. Rantatontilla taasen on useita eri lajikkeita ja puut kukkivat järven läheisyyden vaikutuksesta noin kolme viikkoa myöhemmin kuin kodin omenapuu, vaikka välimatkaa on vain muutama kilometri. 

Puiden leikkaus hoidetaan meillä vielä hankien aikaan ja parina viime vuonna olemme myös ruiskuttaneet puut tuholaisia ehkäistäksemme. Ainakin viime kesänä omenat olivatkin hyvälaatuisia, sillä panostimme myös maahan tipahtaneiden muumioituneiden omenoiden pikaiseen pois keräämiseen.

”Oksilla puun niin monta hyvää omenaa, ne odottavat sadon korjaajaa. 

Onnen omenat, kuin makoisat mansikat. Ne itselleni poimin. 

Ystävälle rakkaalle myös lahjoitan.”

Pelargonit ja paprikat - kasvukausi 2021 alkoi

Vaikka paksu lumi peittää maan ja pakkastakin on reilusti yli 10 astetta, on aavistus tulevasta keväästä aistittavissa auringon säteillessä järven jäätä perittävillä hangille.

Mieli askaroi jo tulevassa keväässä. Mitä muutoksia tehtäisiin puutarhassa, kasvimaalla tai kasvihuoneessa? Millaisia kasveja hankitaan? Onko viime kaudesta kylvämättä jääneitä siemeniä jäljellä? Mitä opittavaa on viime kesästä?

Kasvun ihmeitä on mukava seurata päivittäin. Siementen kylvämisaikatauluja voi jonkin verran soveltaa, mutta maltti on viisautta - liian aikaisin kylvetyt kasvit eivät välttämättä pysy hengissä, jos esikasvatusvaihe on liian pitkä. Siemenvaraston läpikäynti on varmaan jokaisella viherpeukalolla ensimmäisten tehtävien listalla. Ja sitten siemenostoksille!

Pelargoni

Talvetin edellisvuonna siemenistä kasvattamiani pelargoneja +15 asteisessa huoneessa ikkunan ääressä. Siirsin ne tammikuussa normaaliin huoneen lämpöön ja sainkin niistä jo kuun lopulla istutettua hyviä pistokkaita. Valitettavasti vain valkeat pelargonit näyttivät elinkelpoisilta, joten ostin uusia siemeniä punaisia ja pinkkejä kukintoa ajatellen.

Typistetty pelargoni

Nyt nuo siemenet näyttävät itävän hyvin, joten parin viikon päästä pääsen koulimaan ne omiin ruukkuihinsa.

Paprika ja chili

Paprikat  kylvetty 1.2., koulittu 8.2.

Kylvin suippopaprikan siemenet helmikuun alussa viimevuotisten paprikoiden siemenistä (punainen ”Thor” ja keltainen ”Astor”) kylvömultaan ja jo nyt pääsin koulimaan taimet omiin ruukkuihinsa. Lisäksi kokeilen kaupan oranssien minipaprikoiden siemenistä sadon saantia, sillä ko. lajikkeen siemeniä ei ollut saatavissa. Paprikan taimia on tässä vaiheessa kasvamassa nelisenkymmentä yksilöä, mutta esikasvatuksen edetessä lukumäärä jonkin verran pienenee. 

Aloitin uutena kokeilumielessä chilin kasvatuksen muutamalla taimenella. Lajiksi valitsin melko miedon, jottei kasvatus tyssää heti ekana kesänä liian tuliseen satoon. Muitakin kokeiluja on käynnissä, esim. Klementiinin siemenistä on itänyt useita taimia viherkasveiksi.

Kotipihaakaan ei sovi unohtaa

Vaikka kesäaikana olemmekin pääasiassa puuhastelemassa rantatalon pihalla ja kasvihuoneessa, on omakotitalon pihassakin hoidettavaa. Onneksemme välimatkaa on vain muutama kilometri. Kotipihassa on kuitenkin pari viljelylaatikkoa saanut viimevuosina olla lähes kokonaan kesannolla, mutta mansikkamaata on alkukesästä syytä toisinaan kastella marjasadon turvaamiseksi. Pihan ainoa omenapuu antaa mansikkamaalle kaivattua varjoa paahteisinakin päivinä.

Kukintavaiheessa päättyessä levitän harson mansikkamaalle, sillä muutoin kypsyvä sato katoaisi lintujen nokkiin. Onneksi satoa on riittänyt harson ansiosta runsaasti myös meille itselle.

Ihan herahtaa vesi kielelle näitä herkkuja muistellessa!

Rantatontilla tapahtui sitä sun tätä 2020

Talven aikana olimme kaadattaneet tontin rajalta jättiläismäisen pihakuusen, joka oli kahden talon välisellä paikalla saanut kasvaa jo 85 vuoden ajan. Syy puun poistoon oli järveltä suuntaavat kovat myrskytuulet sekä karisevien  havunneulasten aiheuttama kattorännien toistuva tukkeutuminen. Samalla poistettiin myös 26-vuotias lehtikuusi, minkä jälkeen saatiin nurmialuekin elpymään. TalonMies oli myös raivannut ja pilkkovat puun rungot ja oksat kuivamaan jo talven aikana, joten kesällä ei enää puista ja niiden kannoista näkynyt jälkeäkään.

Kuusien poiston yksi syy oli myös se, että naapurien kanssa oli suunniteltu vanhan, osin jo lahoavan lauta-aidan korvaaminen pensasaidalla. Aitakasviksi valikoitui kartiotuija Trabant, koska se soveltuu hyvin luonnon keskelle järven rannalta metsään ylettyvälle rajalle. Kun tuijat oli istutettu rajalle kaivettuun istutusojaan uuteen multaan, alkoi koko kesän kestävä aitataimien kastelu-urakka. Syksyllä kaikki aitataimet näyttivät hyvin juurtuneita, mutta ensi keväänä nähdään niiden talvenkestävyys.

Kesän uutuus oli myös kasvihuoneen lähelle sijoittuva kasvimaa. TalonMies innostui maan muokkaukseen ja uuden mullan hakuun. Mikäs siinä sitten, kohopenkkien teko ja kasvien kylvö ja istutus oli helppo tehdä valmiiksi muokattuun maahan. Salaatit, pavut, avomaan kurkut ja kesäkurpitsat kasvoivatkin hyvin, mutta perunat, retiisit ja nauriit jäivät heikkolaatuisiksi. Maanpäällinen sato siis onnistui, maan sisällä kasvanut ei. Kasvimaalle osuu järven suunnalta tuuli suoraan, joten muutoksia on siis suunniteltava seuraavaa kasvukautta ajatellen.

Blogin kirjoittamiselle ei aiemmin ole löytynyt aikaa, mutta nyt siihen onneksi on. Samalla huomaa, että tämä kirjoittaminenkin toimii hyvänä muistilistana itselle. Nimittäin meinasi unohtua viime kesän ehkä mieluisin puuha - rannan ison perennapenkin keskiosaan uusien taimien istuttaminen ja omenapuiden alle sijoittuvan maanpeitekasvien alueen kasvivalikoiman laajentaminen. Koska rantapuutarhassa tuulee usein, tutustuin matalakasvuisiin perennoihin, suunnittelin hankinnat, kirjasin ylös lajien korkeudet, kukinta-ajat, kukkien värin ja tarvittavat määrät lajeittain. Ja vasta sitten suunnistin paikalliseen, yksityiseen taimitarhaan ostoksille. Osa istuttamistani kasveista ehti kukkia heti ensimmäisenä kesänä ja odotankin mielenkiinnolla tulevan kesän kukintaa.

Kasvihuoneessa kasvun kausi 2020

Keväällä taimien kasvatus onnistui pääasiassa hyvin. Ostamani siemenet itkivät hyvin ja taimet kasvoivat tukeviksi lasitetulle kuistilla ennen kuin ne siirtyivät kasvihuoneeseen lopulliselle kasvupaikoilleen.

Kasvihuoneemme sijaitsee suuren järven rannalla, joten sen on kestettävä tuulta ja myrskyä. Huone on rakennettu yli 20 vuotta sitten. Siinä on tuplamuovitus, jotta se pysyy lämpimänä tuulisellakin säällä. Tilaa kasvihuoneessa on n. 35 neliötä, josta viime kesänä rajasimme takaosan puutarha- ja kalastustarvikkeiden säilytyshyllyille ja ruukutuspöydälle. Betonilattialla on kasvulaatikot, joihin istutan kasvit tukien niiden kasvua tukikeppien ja -narujen avulla (kuvassa kasvihuonekurkku).

Kevättalvella innostus on suurta ja useimmiten taimia tulee kasvatettua yli oman tarpeen varsinkin jos kasvattaa useita eri lajikkeita kuten minä. Viime keväänä minulla kasvoi yli 70 tomaatintainta - kuutta eri lajiketta. Muutamia niistä siirtyi ystäville kasvihuoneisiin, mutta pääosa kasvatettiin itselle - ja satoa riitti lähisuvunkin salaattipöytiin.

Myös paprikasato oli erinomainen kaikissa lajikkeissa. Itse pidän eniten suippopaprikoista ja niistä otinkin siemenet talteen seuraavien kesien kylvöjä varten.

Kasvien suuresta määrästä huolimatta emme ole hankkineet automaattista kastelujärjestelmää kasvihuoneeseen. Koska järvi sijaitsee lähellä, ohjaamme sieltä pumpulla ja letkulla kasteluveden kasvihuoneessa sijaitseviin suuriin astioihin. Kastelen kastelukannulla vettä kasvulaatikoihin,  kuumimman kasvukauden aikana päivittäin. Koska vesi lämpiää astioissa päivän aikana, se vaikuttaa kasvihuoneen lämpötilaan myös öisin jatkaen näin kasvukautta syksyllä.

Rantatalon puutarhassa muutoksen vuosia

Kun hankimme rantatalon muutama vuosi sitten, oli sen puutarhaan istutettu paljon kasveja, perennoja ja pensaita useisiin paikkoihin. Omenapuiden seassa ja tontin reunamilla oli koivujen lisäksi suuria havupuita, jotka varjostivat rantatonttia ja isoa kasvihuoneita. Ihana rantapaikka meille jo entuudestaan niin rakkaan järven rannalla vaati selkiytystä, mutta ensimmäinen kokonainen kesäkausi päätettiin kuitenkin katsoa, mitä kaikkea maasta kasvaa. Puutarhan oli aikanaan perustanut ammattipuutarhuri omaksi ilokseen, mutta se oli ollut hoitamatta useita vuosia ennen meitä. Kesän kuluessa tunnistin kasveja niiden lehtien ja kukintojen avulla ja kirjasin ne ylös. Vasta sitten aloimme suunnitella tarvittavia muutoksia tontille.

Suurimmat männyt kaadoimme seuraavana kesänä, jonka jälkeen uudistimme myös nurmialueen, koska loivan rinteen nurmen kunto oli huono johtuen maa-aineksen kulumisesta. 

Puutarhan kymmenestä omenapuusta osa on koristeomenapuita. Jouduimme pihamuutoksen yhteydessä siirtämään kaksi omenapuuta uuteen paikkaan. Merkitsimme puihin kasvuilmansuunnat ennen siirtoa ja juuripaakku kaivettiin laajalta alueelta, jotta siirto vaurioittaisi niitä mahdollisimman vähän. Puut ovat nyt olleet uudessa paikassa kolmatta vuotta. Viime kesänä molemmat kukkivat hyvin ja suuremmasta saatiin myös kunnolla satoakin. Vanhojen omenapuiden siirto näyttää siis onnistuneen.

Perennapenkeistä päätimme säilyttää sellaisenaan vain rannan suuren kuunliljojen reunustaman perennapenkin. Muut perennat siirrettiin valeistutukseen tai omakotitalomme pihan kukkapenkkiin. Jättisuuri vuorenkilpialue putsattiin kokonaan ja istutin niistä vain osan rannan tuntumaan muistoksi. Nyt rantataloamme ympäröi uusi puuterassialue sekä etupihan pihakivetys. Talon päätyyn (puolivarjoinen paikka) rakennettiin kivetyksestä uusi perennapenkki, johon istutin pelkästään kaunislehtisiä kuunliljoja, joista pidän valtavan paljon. 

Samanaikaisesti puutarhan remontin kanssa olen kasvattanut kasvihuoneessa melkoisen määrän ns. perushyötykasveja kuten tomaatteja, kurkkuja, paprikoita. Lähes kaikki kesäkukat ja hyötykasvit kasvatan itse siemenistä aloittaen idätyksen kotona, siirtäen taimet maaliskuussa rantatalon lasitetulle kuistille (kuva) ja myöhemmin keväällä kasvihuoneeseen.

Kuusi kokonaista kesää on rantapaikkamme muokkautunut meidän näköiseksi ”puuhamaaksi”. Luonnonmukaisuutta säilytämme, mutta samanaikaisesti helpotamme tontilla liikkumista ja puutarhan hoitamista. Muokkaustyö jatkuu tulevaisuudessakin, sillä puutarhahan ei ole valmis koskaan. Ja sehän siitä puuhastelusta tekeekin niin kivaa.