Kasvatuspäiväkirjan päivitys III

Valoa, lisää valoa!  Kun ulkona valon määrä lisääntyy, taimet kääntyvätkin sen seurauksena kohti ikkunaa eikä lisävalolla enää ole niin suurta vaikutusta, kuin oli kasvun alussa. Kääntelen ja siirrän kasveja, jotka ovat ikkunan ääressä, jotta ne saavat tasapuolisesti hyvät olosuhteet vahvistumiselleen. 

Syysleimun taimet pääsevät koulittaviksi

Nyt sisällä kotona alkaa jo olla melkoinen viidakko, joka on jakaantunut neljässä huoneessa ikkunoiden ääreen. Onneksi vanhoja ruukkuja on tullut säilytettyä, mutta koulimisvaiheessa tuntuu, ettei niitä sittenkään ole riittävästi. Multaa ja turvetta onneksi juuri haettiin lisää - siitä ei kouliminen jää kiinni. Tomaatit koulin jo toistamiseen isompiin ruukkuihin ja pian on perennojen ja kesäkukkien koulimisen aika. Paprikan ja tomaatin taimet ovat vahvoja ja näyttävät terveiltä kasvustoista. Harsosääskien invaasio on ollut kuitenkin melkoinen pettymys tänä keväänä. Kelta-ansat onneksi tehoavat ja siirryttyäni taimien altakasteluun mullan pinta on kuivahtanut ja harsosääskien määrä tehokkaasti vähentynyt.

Esikasvatusaika on pitkä useilla kasveilla, mutta on tunnustettava, että joka kevät malttamattomana otan kylvöissä varaslähdön sen seurauksena, että kasvit ovat sisällä huoneissa pidempään, kuin niiden tarvitsisi olla. Taimikasvatuksen ensivaiheen toteutan kotona, mutta sitten pääosa taimista siirtyy rantatalolle. Ennen rannalla sijaitsevaan kasvihuoneeseen siirtoa kasveilla on lasitetulla kuistilla noin kuukauden pituinen ajanjakso, joten kasvit ovat melko suuria ja vahvoja siirtyessään lopulliselle kasvupaikalle.

Kuin varkain on maaliskuu kulunut ja on jo lopuillaan. Kesäaikaankin siirryttiin tänä aamuna ihan rutiinilla. Siemenpussilaatikko pitääkin ottaa taas esille ja tutkia, mitkä siemenet ovat seuraavina kylvövuorossa.

Ennakoitko tulevan tilanteen?

Hieman herätti asiakkaissa hilpeyttä aikaisin lauantaiaamuna tavaratalon puutarhaosaston kassalla, kun kassalla oleva henkilö kysyi hymyillen minulta, että ”nytkö tuli kevät?” Ymmärrän hyvin jonossa olevien hörähtelyt, sillä ulkona on kymmenien senttien lumikinokset - ja sääennusteet uhkailevat takatalvesta. Ostoskärrissä minulla oli mieheni avustamana  kaksi 320 litran turvepaalia, pari 40 litran pussia puutarhamultaa, pari parvekelaatikkoa ja kastelulannoitepaketti. Mitäpä sitä muuta vastaamaan kuin että ”ennakoin tulevan tilanteen välttääkseni ruuhkia”. 

Totuus kuitenkin on, että piipahdan tuonne puutarhaosastolle vielä monen monta kertaa kevään aikana, mutta sitä ei passannut paljastaa koko kansalle jonossa. Olisivat vielä hoksanneet täyttää kärrynsä turvepaaleilla. Niistähän saattaapi tulla pula, kun uhkaavat jopa direktiiveillä tuotannon alasajoa. Missä sitä sitten kesäkukat, tomaatit ja muut vihannekset kasvatetaan?

Eikä tässä vielä kaikki. Peräkärryinemme ajoimme samalla reissulla toiseen liikkeeseen muutamia tarvikkeita hakemaan. Kuinka ollakaan, ulos kaupan oven viereen oli tuotu erilaisia multa- ja turvepusseja sekä lannoitteita kevään tuloa odottamaan. Kun kassalla kuulin puutarhamullan ”edullisen” hinnan, pääsi mieheni lastaamaan kuomukärriin vielä 10 säkkiä ah! niin tarpeellista kasvualustaa.

Suunnitelmissa on tänä keväänä kasvihuoneen kasvulaatikoiden täydennys sekä kasvimaalla siirtyminen kohopenkeistä kasvulaatikoissa kasvatukseen. Tämänpäiväisillä hankinnoilla pääsee tässä hommassa alkuun, kunhan lumi sulaa.

No, nyt voi kevät tulla!

Nalle puutarhassa

Kylläpä tulee hupsulle hyvä mieli, kun aurinko paistaa ja taimet kasvavat vauhdilla. Pidentynyt päivä ja kasvanut valon määrä vaikuttaa energisoivasti kasvien lisäksi myös ihmisiin. Selatessani vanhoja valokuvia, sattui kohdalle keväinen kuva muutaman vuoden takaa, joka toi hymyn huulille ja niin rakkaita muistoja mieleen.

Nalle ja narsissien tuoksu

Perheen pitkäaikainen lemmikkikoira Nalle sai elää perheen kaikissa touhuissa mukana. Kun lapset kasvoivat ja muuttivat maailmalle, jäi Nalle tuttuihin maisemiin mieheni ja minun iloksi pitkäksi aikaa. Viime vuoden aikana elettiinkin lähes täysin perhoskoiran, phalene-vanhuksen ehdoilla. Kun koiravaarin kuulo ja näkökin olivat jo kovasti heikentyneet, oli sen kuitenkin turvallista liikkua tutussa puutarhassa eikä sitä muualle enää vietykään lenkkeilemään viimeisenä kesänä. Heinäkuussa 2020 saattelimme koiravanhuksen viimeiselle matkalleen. Suru on edelleen suuri, mutta muistot ja monet hellyttävät kuvat helpottavat ikävää.

Pallopelin tiimellyksessä

Pehmofrisbeen noutoa

Nalle oli mukana ulkona aina, kun siellä puuhailtiin. Mielenkiintoista touhua karvaturrille oli, kun mansikkamaa suojattiin suojaharsolla, etteivät linnut nokkineet kypsymässä olleita marjoja. Kun tuuli heilutteli harsoa, oli koirasta niin mukavaa hypellä sen päällä. Kotipuutarhan suihkulähdeallasta reunustavaa kukkapenkkiä se kävi ahkerasti lannoittamassa. Kerran jopa liian uskaliaasti kurkoteltuaan Nalle (virallisemmin Tinytails Brave Teddybear)  putosi altaaseen kylmään kylpyyn, olihan tuolloin jo lokakuun alku. Monia, onneksi harmittomia kommelluksia mahtui Nallen 15 vuoteen.

Nalle (2005-2020)

Koiraikävääni nykyisin hieman helpottaa se, että perhepiirissä on kasvamassa nuoria karvaturreja, jotka toisinaan vierailevat meilläkin rapsutettavina ja halittavina. Lemmikit tuovat kyllä paljon iloa elämään - kuten oman puutarhan hoitokin.

Vettä, vettä ja vettä!

Lukemattomat määrät kasteluvettä kuluu kasvukauden aikana.  Onneksemme saimme kodin piha-alueelle aikanaan rakennettua puutarhakaivon, josta vettä riittää kesäisin niin mansikkamaan, nurmikon ja kesäkukkien kasteluun kuin suihkualtaan täyttöönkin. Ja onpa vettä riittänyt vaikkapa auton pesuunkin.

Eikä vesi lopu rantapuutarhassakaan. Rantatalon puutarhan, kasvimaan ja kasvihuoneen kasvien kasteluun käytän järvivettä. Uppopumppu järviveden siirtoon on kätevä apu, kun kasvukaudella kasteluvettä tarvitaan suunnattoman suuria määriä. Täytän päivittäin kasvihuoneeseen kolme isoa vesisaavia, jotta vesi ehtii lämmetä niissä ennen kasvien kastelua. Saaveissa lämmennyt vesi nostaa samalla myös kasvihuoneen yölämpötilaa syksyllä, jolloin lämpöero yön ja päivän välillä voi ulkona olla suurikin. 

Jos kasvini kuolevat kuivuuteen, voin vain syyttää omaa laiskuuttani, en veden loppumista. Onneksi muistot onnistuneista tomaatti-, kurkku- ja paprikasadoista motivoivat kastelemaan taimia usein.

Tuolla se ehtymätön vesivarasto on vielä jään alla, mutta kevään edetessä taas käytettävissä. Sitä odotellessa taimet saavat vesijohtovettä kasvunsa tueksi.

Kasvatuspäiväkirjan päivitys II

Maaliskuussa valon määrä ja päivän pituus ovat merkittävästi kasvaneet. Lisävaloa tarvitaan kuitenkin edelleen, jottei taimien energia mene pelkästään pituuskasvuun. Kasvatustilana toimivaan huoneeseen on jo pitänyt siirtää lisäpöytä siementen kylvöjen laajentuessa ja pääosa n. 30 pelargonian taimesta täytyikin siirtää  pois uusien kasvien tieltä makuuhuoneen ja olohuoneen ikkunoiden ääreen. 

Paprikan taimet ovat kasvaneet odotetusti ja näyttävät terveiltä. Päivittäin on kuitenkin varmistettava, ettei ikkunasta pääse aurinko paistamaan suoraan lehtiin, sillä ne palavat tosi herkästi ja käpertyvät haihduttaessaan kosteutta. Myös mahdollisia tuholaisia tarkkailen päivittäin. Keltaiset liimalaput (torjuntatikut) ovat tehokkaita, sillä hyttysiä ei juurikaan näe lentelevät, mutta lappuihin liimautuu lisää harsosääskiä joka päivä. 

Tänä vuonna kasvatan paprikoista ainoastaan suippopaprikoita (punainen ” Thor” ja keltainen ”Astor”) sekä oranssia minipaprikaa kaupan paprikoiden siemenistä. Nyt tutustun myös chilipaprika Biquinhoon neljän taimen avulla. Kääntelen taimiruukkuja, jolloin paprikat kasvavat tasaisesti. Tukikeppeinä tässä vaiheessa käytän isoja grillaustikkuja, etteivät taimet katkeile käänneltäessä. 

Paprikat

Tomaatin taimet on koulittu kukin omiin ruukkuihinsa ja ne tarvitsevat lisävaloa, etteivät varret hujahda liian pitkiksi ja hennoiksi. Tomaattilajikkeina tänä vuonna kasvatan pihvitomaattia (Marmande), tavallista ( Moneymaker), punaista kirsikkatomaattia (Gardener`s Delight) ja keltaista marjatomaattia (Golden Currant) , päärynänmuotoista keltaista pientä tomaattia ( Yellow Pearshaped), sekä ruukkutomaattia (Tiny Tim).

Tomaatit

Yrteistä basilica ja sitruunamelissa sekä ruohosipuli ovat vasta aluillaan, mansikkakoiso kylvetty myös.

Etualalla tomaatteja, kelmun alla yrtit ja oikealla lobeliat

Kesäkukista lobelioiden lisäksi kylvin tällä viikolla useita petunialajikkeita, mutta samettikukat kylvän myöhemmin. Hyvässä kasvuvaiheessa ovat myös talvetetut ja leikatut pelargoniat. Myös pistokkaista lisätyt ja samoin siemenistä kylvetyt pelargoniat ovat elinvoimaisia taimia.

Pelargoniat

Klementiinin taimet näyttävät terveiltä viherkasvien aluilta.

Matka siemenestä satoa tuottavaksi kasviksi on mielenkiintoinen. Päivittäin tulee kasveihin muutoksia ja toisinaan havahdun siihen, että uuden lehden näkeminen saa hymyn kasvoille. Onni tulee pienistä asioista. Oi, ihana kesä - pian se on taas täällä!

Piha vai puutarha?

En tiedä onko näille termeille mitään tarkkaa määritelmää, sillä puhekielessä ne soljuvat sujuvasti peräkkäisiin lauseisiin, vaikka puhuttaisiin yhdestä ja samasta tilasta. Itse ajattelen, että puutarhassa puuhaillaan monenlaisten asioiden äärellä, sillä siellä vietetään aikaa niin istuttamalla ja hoitamalla kasveja kuin nauttien oleskelusta ja yhdessäolosta. Tekemistä riittää koko kasvukauden ajan keväästä myöhäiseen syksyyn ja huoltotoimenpiteitä riittää talvikaudellekin.

Puutarha sanana tuo mieleeni, että sen haltija panostaa toistuvasti aikaa istutusten ja eri toimintojen suunnitteluun parannellen ja uudistaen suunnitelmaa kohti tavoitetilaa, jonka hän on visioinut mielessään. Työtuntejakaan ei lasketa, kun suunnitelmaa toteutetaan käytännössä.

Koskaan ei tule valmista - ja hyvä niin. Kun rakentaa puutarhaa itselle, voi onneksi suunnitelmaan tehdä korjausliikkeitä vielä toimenpiteitä tehdessään. Kaikkea ei tule aina otettua huomioon suunnitteluvaiheessa eikä aina toteutuksessakaan:

Viime keväänä suunnittelin rannan tuntumassa olevan perennapenkin uudistamista siten, että entisistä kasveista jätän paikoilleen penkin reunoja kiertävät mahtavat kuunliljat, keskelle muutaman elinvoimaisen puistoruusun ja jaloangervon. Kaiken muun tilan täytän uusilla perennoilla. Koska kaareva penkki on kooltaan noin 2m x 8m, uusia kasveja tarvittiin melkoinen määrä. Tavoitteeni on, että penkissä kukkii koko kesän vuorollaan jokin perennalaji. Lajivalintoihin vaikutti erityisesti perennapenkin sijainti lähellä isoa järvenselkää, matkaa vesirajaan on alle 10 metriä. Tuulen takia pitisiis valita melko matalia perennalajeja, joiden kukinta-ajat jakaantuvat keväästä syksyyn. Kasvien vaihtoehtolistaus auttoi taimitarhalla ostoja tehdessä, joten sieltä ei tyhjin käsin tarvinnut lähteä, jos ensisijaisten kasvien taimia ei ollut saatavilla. Mottoni ”ennakoi tuleva tilanne” auttoi tässäkin tilanteessa. 

Istutusten yhteydessä täydennetty perennalajien sijaintikartta

Oli ilo istuttaa hyvälaatuisia taimia, joista kesän mittaan nähtiinkin ensimmäiset kukinnat. Mutta: uusiksi menee istutukset osittain. Vaikka arvioin kuunliljojen kasvualueen, en kuitenkaan osannut jättää niille riittävästi tilaa. Osa perennoista jäi kesän edetessä mahtavien kuunliljojen varjoon. Onneksi on tuo sijoituskartta, joten ei tarvitse muistinvaraisesti ryhtyä kasveja siirtelemään. Kuvaan muutosten jälkeen istutukset, koska viimekesäisestä kuvat kukinnoista ovat deletoituneet jossain vaiheessa.

Siispä ensi kesänäkin puuhaa riittää — puutarhassa.