Lähiruokaa

Ajankohtainen aihe ilmastonmuutokseenkin liittyen on oma hiilijalanjälki. Sitä en kuitenkaan ole kovin usein tullut pohtineeksi, kun  puutarhassa puuhailen tai maata muokkailen valmistellen hyötykasvien istuttamista. Toisaalta käyttäytymisen muutos lähiruokaa suosivaksi on yksi askel oikeaan suuntaan.

 

On kyllä hyvä käyttää oman satokauden kasviksia, kun ne kypsyvät. Tomaatit, kurkut, paprikat, herneet, kurpitsat ym. maistuvat parhaimillaan tuoreina käytettyinä. Samoin on  järkevää poimia hedelmiä, kerätä ja myös säilöä marjoja ja sieniä. Itsekasvatetut tai ainakin kotimaiset kasvikset ovat myös ilmaston kannalta hyvä valinta, niiden kuljetuskustannukset ja päästöt ovat pienemmät.

 ~~

Toki, kun talvikauden aikaan klementiinit ja appelsiinit tulevat kauppoihin, kyllä ne löytävät tiensä myös meille. Hedelmät  ovat hyviä ja helposti mukana kulkevia  välipaloja. Kun pyrimme siihen, että syömme säännöllisesti viidesti päivässä, viikossa välipala-aineksia tarvitaan melkoisesti. Kesäisin on vaivatonta, kun tarvittavat ainekset löytyvät helposti kasvihuoneesta tai mansikkamaalta. Talvisin välipalat vaativat enemmän paneutumista.

~~

Olen viimeisen vuoden kuluessa kasvattanut systemaattisesti kasvisten osuutta ruokavaliossamme. Helpoiten se onnistuu vihersalaattien tai raasteiden muodossa, mutta myös itsetehdyt kasvispihvit ja -piirakat maistuvat herkullisilta. Smoothiet eivät ole vielä olleet säännöllisesti mukana menussa, mutta ensi kesälle aion lisätä niiden valmistusta omista aineksista.

 ~~

 

Kun otsikko on lähiruokaa, en voi ohittaa tuoretta järvikalaa, jota meillä on tarjolla ympäri vuoden mieheni kalastusharrastuksen seurauksena. Kypsennystavat vaihtelevat saaliin ja ajankohdan mukaan. Kun talvisin leivinuuni on lämmitetty, syntyy siellä maukkaita uunikaloja ja omalla reseptillä herkullista ketsuppikalaa. Kalapihvejä teemme myös, kalakeittoa unohtamatta. Ja kesäisin myös savustamme ja grillaamme kaloja.

Tämän talvikalastuskauden suurin haukimonsteri painoi 15 kg. Useimmiten ruokapöydässämme on kuitenkin ahventa, madetta,  lahnaa tai kuhaa.

 ~~

Lihatuotteet ostamme kaupasta ja lihan alkuperän tarkistamme joka kerta. Vain suomalainen liha siirtyy ostoskärryyn.

 

Teemme ruokaostokset kerran viikossa ja samalla toimitamme myös iäkkäälle äidilleni ruokatarvikkeet hänelle kotiinsa. Näin tulee toimittua suunnitelmallisesti ja ostettua harkiten täydennystä kaappeihin, ja samalla hiilijalanjälkemme on pienentynyt - edes hieman. Omavaraisuutta koetamme edelleen kasvattaa, sillä kotona tehty ruoka omista raaka-aineista on kyllä ihan parasta! Toivotaan siis hyvää kasvukautta ja runsasta satoa tällekin vuodelle!

Keittiöpuutarha rannalla

Viljelylaatikot ja puutarhajätteiden komposti valmistuivat viime kasvukauden alussa rannan tuntumaan ja raja-aidan viereen alueelle, mikä tuntui luontevimmalta sijainnilta keittiöpuutarhalle. 

Ensimmäinen sato viljelylaatikoissa viljellyistä kasveista täytti odotukset ja alueen hoitaminen tuntui huomattavasti helpommalta kuin pelkkien kohopenkkien. Saimme lähellä sijaitsevalta hevostallilta muhinutta lantaa ja uudistimme muutoinkin kasvualustat, joten  kasvulla oli hyvät edellytykset onnistua varsinkin, kun kesä oli säidenkin puolesta suotuisa. Kasteluveden saan uppopumpulla järvestä, joten vesikään ei lopu kesken.

Alussa tuntui taimille tilaa olevan reilusti

Muutamaa viikkoa myöhemmin viljelylaatikot
 pursuivat vehreitä antimia.

Säiden vaihdellessa varauduin muutoksiin hallaharsoilla ja toisinaan virittelin kasveille tuulensuojaksi vihreät verkot tukirimojen päälle.

Ainoaan kohopenkkiin istutetut kesäkurpitsat
saivat levittäytyä vapaasti

Avomaan kurkku kasvoi kasvihuoneen varjostamassa viljelylaatikossa, joten taimet eivät kärsineet paahtavastakaan helteestä ja kurkkusato oli muhkea.

Näin uuden kasvukauden alussa pohdiskelen, tekisinkö keväällä jotain toisin. Kasvien kasvupaikkaa voi vaihdella ristiin, mikä lienee hyväksi. Luulen, että maa-ainekselle riittää kevyt möyhiminen eikä lannoittaminenkaan liene tarpeen vielä. Toivottavasti laventelien ja sitruunamelissan talvehtiminen viljelylaatikossa on onnistunut, jotta ne voin siirtää keväällä ruukkuihin. Malttamaton kun olen ja kaikki tarvittavat siemenet on hankittu, kevät voisi minun puolestani tulla vaikka heti.

Silmänruokaa

Vaikka vihannesten ja muiden kasvisten kasvatus vie pääosan vapaa-ajasta kasvukaudella, on mukavaa, kun perennat, kesäkukat, kukkivat pensaat ja puut antavat väriloistossaan silmille ja mielelle ihailtavaa katsottavaa. 

Näiden kuvien avulla muistot kesäisistä hetkistä tulevat lähemmäs ja virittävät ajatukset pikkuhiljaa suunnittelemaan tulevan kesän istutuksia.

Kuunliljat viihtyvät hyvin rantatalon varjoisammalla puolella

ja komeina täyttävät kesän mittaan koko kukkapenkin.

Kolme edellisvuonna siirrettyä alppiruusua kukkivat omenapuiden varjossa.

Pikkuhiljaa alkavat kesällä 2020 istutetut perennat (kuvassa sädepäivänhattu) vahvistumaan ja lisäämään kukintojaan.

Alkukesästä 2021 rannan suureen, aurinkoisen paikan kukkapenkkiin 

istutetut komeamaksaruohot juurtuivat hyvin.

Edellisenä vuonna kerätyistä siemenistä kasvatettuja syysleimuja.

Nämä pelargoniat kasvatin siemenistä ja osa on emokasvien pistokkaista juurtuneita, kaikkiaan pelargonioita oli yli 30, joten koko kesän kukinta oli taattu.

Verberat viihtyivät paahteessa, mutta tuulisella ilmalla myös katoksen suojassa.

Lumihiutale kuuluu jokakesäisiin valintoihin kestävvyytensä ja kauniin kukinnan ansiosta.

Pensaskrassi kesti hyvin tuultakin rannan grillipaikkaa suojaavan betoniseinäkkeen suojissa, joten lajike pääsee jatkoon tulevallekin kesälle.

Maljaköynnökset olivat minulle uusi tuttavuus. Koetan parhaillaan myös talvettaa ne ensi kesää varten.

Miljoona, miljoona punaista kellomaista kukkaa on vakiovalinta.

Jättiruukku sai tällä kertaa uumeniinsa riippuvan hopeaköynnöksen ja astereita.

Daaliat ja lobeliat hankin valmiina taimina, sillä oma kasvatus epäonnistui.

Samettikukat täyttivät kaikki jäljelle jääneet ruukut ja myös hyötykasvien välit ja ne kestivät hyvin paahdetta, mutta myös sadetta ja myrskyä.

 

Olin syksyllä merkinnyt kalenteriini tulevan helmikuun alkuun muistutuksen itselleni "päätin ostaa seuraavat kesäkukat". No, toisin kävi ainakin osittain, sillä uudet pelargonian siemenet ovat parhaillaan itämässä ja pian saa talvetetut pelargoniat kevätleikkauksensa. Onneksi voi mielensä muuttaa vapaasti näissä kasvatusasioissa!

 

Blogin päivittäminen pitkän tauon jälkeen on käynnistynyt hieman kangerrellen, sillä kesällä ilmenneet julkaisuongelmat jatkuvat. Osa postauksistani sekä useat kommenttini muiden blogeihin ovat jääneet julkaisematta samoin kuin vastaukseni lukijoideni antamiin ihaniin kommentteihin. Syitä on etsitty laitteista, Safarin selainasetuksista, kysytty bloggerin tuesta ja googlattu maailmalta. No, nyt on iPadin ja iPhonen lisäksi käytössäni Linux-tietokone, jonka Firefoxilla julkaisut näyttävät onnistuvan.

Puuhastelua riittää myös puutarhan lepokaudella

Kun yli kaksi vuotta sitten päätin irtaantua hektisestä työelämästä ja siirtyä eläkkeelle, halusin panostaa aikaani läheisten kanssa puuhailuun ja palata harrastusten pariin, ei minulla ollut tarkkaa suunnitelmaa lisääntyvän vapaa-ajan käytöstä. Ja kuinkas sitten kävikään? Alkoi koronapandemia, mikä rajoitti kanssakäymisiä ja suunnittelemiani teatteri- ja museokäyntejä, osallistumista tapahtumiin ja kursseille. Päivät kuitenkin täyttyivät mitä erilaisemmista puuhasteluista eikä ole tarvinnut pyöritellä peukaloita toimettomana.

Nyt havaitsen, että harrastuksille on syntynyt luonteva rytmitys eri vuodenaikoina. Tässäpä muutama esimerkki muusta puuhastelusta puutarhatouhujen lisäksi. Kun syyskaudella sadonkorjuu on tehty ja illat pimenevät, yhä enemmän tulee vietettyä aikaa sisätiloissa. Silloin tarvitaan uutta puuhaa käsille ja mielelle.

Neulottujen villasukkien kirjo on melkoinen. Pitkävartisia kirjosukkia ovat saaneet useat läheiset ja omasta sukkaboxistani löytyy pareja joka lähtöön. Kun perhepiirin jäsenillä alkaa sukkia olla vuosikymmenen ajalle, olen myös lahjoittanut sukkia tukeakseni eri yhteisöjä.

Aikuisten polvisukkia on kiva suunnitella ja neuloa, kun lankavarastosta löytyy värejä useampaan makuun. Tosin pienet töppöset valmistuvat yhdessä illassa, joten niitä syntyy talven edetessä melkein kuin sieniä syyssateella.

Talvikaudella on mukava neuloa sukkien ja lapasten lisäksi myös muuta tarpeellista, kuten esim. kummipoikani ensimmäiselle lapselle tekemäni neulepuku

Päätin kokeilla trikoomattojen virkkaamista uutena käsityömuotona virkattuani ensin valkeita pitsiliinoja sekä kotiin että rantatalon pöydille ja tasoille.

Maton virkkaaminen oli mukavaa työn edistyessä melko nopeasti.

Innostuin myös käymään Taitokeskuksen makrameekurssin. Ja hommahan lähti niin sanotusti lapasesta! Nyt seinillämme on useita oman käden tuotoksia - ja lisää on tulossa. Makrameetyöt valmistuvat nopeasti ja malleja on kiva suunnitella samalla kun solmii lankoja. Itse tykkään eniten malleista, joissa on paljon solmuja ja vähän pelkkiä lankahapsuja.

 

Näitä kädentöitä ja muita askareita vauhdittavat äänikirjat seikkailuineen. Ei siis tule tylsistymistä siitäkään huolimatta, että koronan takia lähipiirin kontaktien määrä on väliaikaisesti vähentynyt. Olen panostanut omaan hyvinvointiin, sillä asioita ja tekemisiä ei tarvitse suorittaa vaan voi nauttia ansaitusti vapaa-ajasta. Elämäntaparemonttikin (terveellinen ruoka, riittävä uni ja liikunta) alkaa tuottaa tulosta pikkuhiljaa ja olo on energinen. ”Eteenpäin”, sanoi mummo lumessa. Ja sitähän vielä viikkokausiksi riittää! Puikot ja virkkuukoukut saavat tosin pian jäädä kaapin hyllylle, sillä ensimmäiset siemenet on jo kylvetty eli uusi kasvukausi on avattu!

Uusi kausi, uusi alku

”Höyryävä kahvimuki kädessä ja sandaalit jalassa suuntaan kohti rantaa, avaan matkalla kasvihuoneen oven ja kattoluukun. Istahdan penkille ja nautin auringon lämmöstä. Ihanaa!”

Näin käynnistyivät aamuni viime vuoden helteisten kesäkuukausien ajan. Päivät kuluivat pääasiassa puutarhaa hoitaen, muuta ei kuumimpaan aikaan ehtinyt tai jaksanutkaan tehdä. Mukavaa aikaa kaikin puolin. 

Kesällä ei suunnitelmastani poiketen ollut mahdollista kirjoittaa blogia monenlaisten haasteiden takia. Onneksi kuvia tuli kuitenkin otettua pitkin kesää. Niiden avulla voi muistella mennyttä kesää ja ne auttavat hyvin tulevaa kasvukautta suunniteltaessa.

Kasvihuoneen oven molemmille puolille keväällä istutetut viiniköynnökset
valtasivat päätyseinän (Zilca ja Somerset seedless)

Ensimmäistä rypäleterttua en raaskinut poistaa, vaan annoin kypsyä ja hyviä olivat rypäleet. 

Kurkut tekivät hyvin ja pitkään satoa

 Chilipaprika Biquinho oli uusi kokeilu, maukas ja mieto maku

Vesimelonit ohjasin kasvamaan ylöspäin
ja ne  saivat kasvunsa tueksi sipuliverkoista tehdyt pussit.
Ensi kesänä vesimelonit kannattaa ehkä istuttaa ulos, jotta kasvit saavat kasvaa ja levittäytyä vapaasti. 

Eri kasvilajit menestyivät sulassa sovussa, mutta riittävän kaukana toisistaan. 

Kumppanikasveina tomaatille ja paprikalle toimivat hyvin samettikukat ja basilika.

Lepopaikka vehreyden keskellä

Tomaattisatoa kypsyi päivittäin poimittavaksi.  

Maukkaat pikkupaprikat 

Suippopaprika Astor on yksi suosikeistani

Päärynänmuotoinen pikkutomaatti
oli erinomainen lisä salaatteihin

Kasvihuoneen tuplamuovien ansiosta kasvukausi jatkuu syksyllä lokakuulle (vyöhyke IV/V), vaikka näin järven rannalla syysmyrskyt ja tuulet pauhaavat. Silloin on kuitenkin aika raivata loppusato sisälle kypsymään, sillä kasvukauden päättyessä kasvihuoneemme käyttötarkoitus muuttuu. Talvikaudella se toimii mieheni verkkokalastuksen tukipisteenä. Kun kevätaurinko lämmittää ja kasvukauden alku lähestyy, alkavat kasvien kasvupaljut taas vuorostaan valtaamaan lattiaa. Eikä siihen enää ole kuin hieman yli neljä kuukautta!