Käsillä tekemistä

Kun puutarha alkaa vaipua talvihorrokseen, vaihtuvat puutarhatöissä käytetyt työkalut käsitöissä tarvittaviin välineisiin. Lisäksi on mukava tutustua itselle uusiin käsityötekniikoihin perinteisten villasukkien neulomisen välissä. Paikallinen Taitokeskus järjesti lokakuussa tuftauskurssin, jonka lopputuloksena syntyi uniikki tyyny. Tuftauksessa puiseen kehikkoon kiinnitetään taustakangas, johon täytetään kuvioiden lisäksi koko tausta pistomalla erityisellä tuftausneulalla lanka läpi kankaan. Tähän tyynyyn meni minulla lähes 600 g harvakierteistä villalankaa, sillä käsialani on melko napakka ja tiivis. En käyttänyt valmista kurssissa käytettyä kuviomallia, vaan suunnittelin itse kukka-aiheen, joka sopii vierashuoneen muuhun sisustukseen. Lopuksi tuftattu kangas ja taustakangas ommeltiin tyynyn muotoon ja täytettiin 50 cm x 50 cm kokoisella tyynyllä. Lopputuloksesta tuli mielestäni kiva.

Seuraava Taitokeskuksen kurssi on marraskuussa, jolloin tehdään iso huivi matkakangaspuilla. Kiva päästä siinäkin kokeilemaan uutta menetelmää. Nuorempana olen kyllä kutonut muutaman maton perinteisillä kangaspuilla, mutta nyt siis kevyempää kudontaa tiedossa.

Kaivelin eräänä päivänä kangasvarastojani. Löysin kivoja kangaspaloja, joten otin ompelukoneeni esille ja lopputulokseksi syntyi muutama kaksipuoleisesti käytettävä, nyörillä suljettava kangaspussi vaikkapa käsityötarvikkeille, alusasuille matkalaukkuun tai miksei myös joululahjojen kääreeksi. Tuttavani pyysi tekemään isolle käsityötarvikerasialleen mittojen mukaan kuljetuskassin, joka valmistuikin samalla. Sukulaistytölle ompelin 3-vuotissynttärilahjaksi askartelua varten essun ja yksilöidyn käsipyyhkeen kettukangaspussukassa.

Osallistun yhden yhdistyksen käsityökerhoon parin viikon välein. Kerho kestää kerrallaan neljä tuntia, jonka aikana voi tehdä omia käsitöitä tai valmistaa tuotteita yhdistyksen myyjäisiin. Kerho päätti valmistaa sairaalaan tarvittavia turvalonkeroita  pienten keskoslasten turvaksi. Näitä värikkäitä pikkuotuksia olikin kiva virkata.

Parit villasukat ovat syksyn kuluessa valmistuessaan jo siirtyneet lämmittämään saajiensa jalkoja. Pikkuhiljaa valmistuvat myös tämän syyskauden ensimmäiset pitkät kirjoneulesukat, joita teen muiden käsitöiden välissä suunnitellen samalla uusia kuvioita.

Puutarhakausi on siis tältä erää päättynyt ja uusi käsityökausi on nyt käynnistetty😊!

Jokainen kausi on omanlaisensa

Marraskuu! Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, vuosi 2022 alkaa pian olla taputeltu. Tämä vuosi toi edetessään itselleni monenlaisia haasteita, mutta motto "haasteet on tehty voitettaviksi" sai ponnistamaan sisukkaasti päivä kerrallaan eteenpäin. Odotan jo uuden kasvuvuoden alkua sydän toivoa täynnä!

Vakaasti olin päättänyt toteuttaa säännölliset postailut blogiin, mutta elämä päätti toisenlaisesta priorisoinnista. No, siitä ei sen enempää valitusta. Nyt vain "etiä päin, sanoi mummo lumessa". Ja luntahan täällä susirajalla jo saatiinkin mukavasti tänä aamuna.

Puutarhan syystyöt saatiin tehtyä ajallaan. Nyt voi siis ihan rennosti kantaa koivuklapeja sisään, sytyttää tulen uuniin - ja alkaa suunnittelemaan seuraavaa puutarhakautta. Ihanaa!

Havaitsin Tuplasti terapiaa -blogin lokakuussa heittämän - ilmeisestikin avoimeksi haasteeksi tarkoitetun - "Kuusi kuvaa kesästä" -haasteen. No, kuvia tuli kyllä napsittua niin rantatalon puutarhassa kuin myös kotitalon puutarhassa ja etenkin kasvihuoneessa. Kuvattavaa on kesäisin paljon, mutta päätin pitää julkaisun hyvin simppelinä. Tässä  maistiaisia minun kukkakesästäni.

 

 

Omenatarhan tuoksu ja kukkien runsaus saivat jälleen tuntemaan kesäajan huumavan ihanuuden. Loppukesän omenasato oli aiempaa niukempi, mutta omenasosetta tuli kuitenkin tehtyä entiseen malliin.

Toisinaan luonto yllättää iloisesti. Ahopäivänkakkarat kukkivat omenatarhassa ja näyttävät leviävän itsenäisesti maanpeitekasvien seassa. Annan näiden kukkien kukkia aivan rauhassa ensi kesänäkin.

Tammikuussa kylvetyistä pelargonioiden siemenistä kasvoi kesäksi mahtavat kasvit, jotka jaksoivat kukkia runsaasti myöhäiseen syksyyn saakka. Syksyllä otin parhaimmista väreistä pistokkaita, jotka talvetan ruukuissa kotona yläkerran ikkunan ääressä. Toivottavasti osa taimista selviävää kevääseen, sillä haluan kasvattaa näistä monivuotisia emokasveja.

Mustasilmäsusannat yllättivät minut iloisesti kasvamalla siemenistä mahtaviksi köynnöksiksi. En valitettavasti saanut poimittua siemeniä niistä  ensi kevättä varten, mutta ehkäpä ensi keväänä onkin maljaköynnösten vuoro kukkia rantatalon tuulensuojaisella seinustalla.

Nämä sarviorvokit ovat aiempien vuosien kasvien siementämiä ja niitä löytyy puutarhassamme useista eri kohdista. Luonto hoitaa monimuotoisuuden lisäämisen ihan itse, ellei sitä mene liian kovasti rajoittamaan. Pölyttäjät ainakin tykkäävät!

Nyt alkaa hetkeksi kotipuutarhurin lepokausi. Kodin viherkasvitkin saavat hengähtää, sillä lannoittaa en aio ja niukasti kastelen, mutta valoa niille kuitenkin tarjoan pimeimmät kuukaudet. Nyt on aikaa käsitöille ja muille puuhille, kunnes alkavat sormet syyhyämään kaapin hyllyille säilöttyjen siemenpussien läpikäyntiin. Eihän siihen ole enää kuin reilu pari kuukautta, kun ensimmäiset siemenet kylvetään!