Tarinasivut

13.4.2022

Viherkasvit kevätkäsittelyssä

Ennakoin yleensä tulevia tilanteita ja niinpä viherkasvien multaa tuli ostettua jo sydäntalvella varastoon. Lopulta muistin  onneksi nostaa multapussin sisälle sulamaan, sillä olin kalenteroinut mullan vaihdolle aikaa parille viikolle. Mullan sulamista odotellessa oli aikaa havainnoida viherkasvien kuntoa sekä tarvetta mullan ja ruukun vaihdolle.

Kirjovehka on kestänyt hyvin talven pimeyden ja tarvitsi nyt vain osittaisen mullan vaihdon. Samoin olivat suuret anopinkielet erinomaisessa kunnossa ja ne pääsivätkin suurempiin ruukkuihin.

Toisin oli käynyt jukkapalmulle. Olin jo talven aikana huomannut, ettei kasvi voinut hyvin. Olin sijoittanut sen talveksi ilmeisesti liian pimeään paikkaan ja myös jossain vaiheessa kastellut sitä liikaa. Nyt tarvittiin järeitä toimenpiteitä kasvin pelastamiseksi. Ensi töikseni leikkasin terävällä veitsellä kolme latvusta irti rungosta. Tarkempi tutkiminen osoitti, että latvuksien tyvi oli sisältä tummunut, joten leikkasin niistä pois siivuja, kunnes oksien leikkauspinta oli vihreä ja terveenoloinen. 

Istutin jokaisen jukkiksen latvan omaan ruukkuunsa ja nyt odotan jännityksellä, miten niiden juurtuminen onnistuu. Valon määrää olen lisännyt lisävaloilla kaikille viherkasveille, sillä korkeat lumikinokset heikentävät edelleen valon pääsyä sisään ikkunoista.

Seuraavaksi hoitoleikkaukseen pääsivät kaksi jouluista tulilatvaa, joista leikkasin pois suuret lehdet ja istutin kasvit uuteen ruukkuun. Nyt ne näyttävät hieman raasuilta, mutta kokemuksesta tiedän, että kesällä ne kasvavat runsaasti ulkona ja aiemmin olen saanut tulilatvat kukkimaan uudelleen juuri kesän aikana. Myös marraskuun kaktus pääsi uuteen ruukkuun ja näyttää virkistyneen jo parissa päivässä, joten näkyvissä olevat uudet kukkien alut saattavat jopa aueta keväällä. Kukinta-ajankohdalla ei minusta ole niin väliä - pääasia on, että kaktus kukkii joskus.

Vuosi sitten kylvin klementiinin siemeniä ja niistä on kasvanut kolme kivaa, pientä viherkasvia. Vuosikasvu ei ole hurja, mutta kaikki näyttävät hyvinvoivilta, joten ne todennäköisesti pääsevät kesällä kasvihuoneeseen lämpimään ja kosteaan saadakseen uuden kasvupyrähdyksen.

 

 Rönsylilja on mielestäni aika kiva kasvi, jonka myös voi viedä kesällä ulos. Viime kesänä rönsyliljat kasvoivat näyttäviksi pehkoiksi. Valitettavasti en ottanut niitä riittävän ajoissa sisään, joten syysmyrsky runteli osan lehdistä ja jouduin  leikkaamaan niitä rajusti. Rönsyliljat olivat nyt täyttäneet juurimukuloillaan ruukut, joten jaoin ne useammaksi. Nyt uusia kasveja on juurtumassa peräti viidessä ruukussa, joten keväällä niille on etsittävä uudet, tilavammat kasvupaikat. Tein jo valmiiksi muutaman uuden makramee-amppelin, ettei ainakaan niiden puutteesta jää ruukkujen sijoittelu kiinni.

Rantatalolla talven viettänyt pylvästyräkki näytti kasvaneen talven aikana hurjasti pituutta, joten siitä olikin nyt hyvä napsaista muutama pistokas. Samalla emokasvi tanakoituu ja alkaa pian haaroittumaan leikkauskohdista. Kaikki leikkauspinnat suihkutin kylmällä vedellä, jotta allergisoivan mahlan vuotaminen loppui. Pistokkaat kuivahtivat muutaman päivän ennen kuin istutin ne multaan.Nyt nuo kasvitapit saavat rauhassa juurtua ja emokasvikin toipua ennen seuraavien pistokkaiden leikkaamista.

Parhaiten talvesta selvisi palmuvehka, sillä se ei vaadi runsasta valoa ja lämpöolosuhteetkin ovat olleet  sopivat. Se on tehnyt uusia lehtiä, joten tein kasville vain osittaisen mullan vaihdon.

Pääosa näistä kodin viherkasveista muuttaa kotoa rantataloon kesän ajaksi siellä vakituisesti  asuvien viherkasvien seuraksi. Saavat siellä valoa ja rakkautta, eikä niiden kastelukaan unohdu, kun ovat kesällä kotipuutarhurin kanssa samassa osoitteessa.

Mullat vaihdettu. Pistokkaat istutettu. The job is finally done!

25.3.2022

Ilman pielikkejä ei tule kesää

On jokasyksyinen pohdinta, yritänkö talvettaa pielikit eli pelargoniat. Niinpä lähes joka talvi minulla on erilaisia pelargonioita uinumassa ruukuissaan kotona tai rantatalossa yhdessä huoneessa, jonka lämpötila talvikaudella pidetään noin +12 asteessa. Valon määrän lisääntyessä ohuet oksat venähtävät nopeasti ja leikkauksella pyrin saamaan kasvien voiman suuntaamaan uusien, napakoiden lehtien kasvatukseen.

Talvehtineiden pelargonioiden leikkaus - ennen ja jälkeen

Keväisin huomaan kylväväni pelargonian siemeniäkin varmistamaan kesäisten kukkien riittävyyden kahdessa puutarhassamme. Niin tein tänäkin vuonna ja valkeat, vaaleanpunaiset ja punaiset lajikkeet ovat jo pikkutaimina kasvamassa kukin omassa ruukussaan. Istutin pelargonian siemenet tammikuun puolivälissä  kylvömultaan, josta ne koulin kuukauden kuluttua ensimmäisen kerran taimimultaan. Nyt on jo toinen siirto tehty isompiin ruukkuihin, joissa taimet saavat kasvaa lopulliselle kasvupaikalle siirtoon saakka.

Pelargonian taimet 10 viikkoa kylvöstä

Kun puutarhamyymälät keväällä avaavat ovensa, käyn kurkkaamassa myös niiden pelargoniatarjontaa. Niiden taimet ovat vahvempia ja pensasmaisempia kuin itsekasvatetut, mutta muutamassa viikossa omat kukat kyllä saavuttavat myynnissä olevien kokoluokan. Latvon kasvit keväällä, mikä hidastaa kukintojen muodostumista. Leikkauksen avulla kasveista tulee kuitenkin tukevat ja pensasmaiset.

Leikattu emokasvi vahvassa kasvussa

Yksi syy pelargoniainnostukseeni on se, että ne jaksavat kukkia koko kesän pitkälle syksyyn. Yksinkertaiset kukinnot kestävät yllättävän hyvin järven rannalla sadetta ja myrskyä sekä auringon paahdetta. Lannoitan pelargonioita koko kesän ja poistan säännöllisesti kellastuvat lehdet ja vanhenevat kukinnot, jotta kasvien energia suuntaa uusien kukintojen kehittämiseen.


 

22.2.2022

Multaa sormissain - taimien koulinta on alkanut!

Kalenterissani oli tammikuulle itse kirjoittamani muistutus maltillisesta siementen kylvämisestä, ettei kotitalo muuttuisi jälleen viidakoksi ennen kasvien siirtämistä rantatalolle ja lopulta kasvihuoneeseen. No, maltoinko riittävästi? Tammikuun loppupuolella kylvin suippopaprikalajikkeiden ja pelargonioiden siemenet ja siinä samalla päätin kylvää myös ruusukaalin ja basilikan. 

Sain hyvän vinkin, että pensastomaatin aikaisella kylvämisellä nopeutuu oman tomaattisadon saanti.  Siispä multaan pääsivät myös pensastomaatin siemenet.

No, nyt on myös 'Tiny Tim' -pensastomaatin taimia sellainen 30 kappaletta jo koulittuna.  Pensastomaatti ei kasva korkeaksi, ei vaadi tuentaa eikä varkaiden poistoa. Hyvät kriteerit siis aloittaa kasvatus lisävalaistuksen avulla ehkä jo nyt. 

Suippopaprikalajikkeina minulla kasvaa punainen 'Thor' ja keltainen 'Astor'. Lisäksi kasvatan minipaprikaa, jolle en enää muista lajiketta.  Kaikki paprikan siemenet ovat jo usean vuoden ajan otettu omista paprikoista ja itävät tosi hyvin. Maku on mehevä ja sato runsas.

 

 

 

 

 

Basilika on ollut hyvä kumppanuuskasvi tomaateille kasvihuoneessa, joten ehkä basilikat taas löytävät lopullisen kasvupaikkansa sieltä. Basilikaa tulee käytettyä aivan liian vähän siihen nähden, kuinka paljon sitä meillä yleensä kasvaa. Ehkä alkavan kasvukauden yksi tavoite voisikin olla basilikan ja muiden yrttien käytön lisääminen.

Ruusukaalia en aiemmin ole kasvattanut, mutta nyt yhdeksän urheaa taimen alkua on koulittu omiin ruukkuihinsa. Ruusukaalin kasvu siemenestä sadoksi vie kauan, joten siksi innostuin kylvämään siemenet jo nyt. Toivottavasti kasvuolosuhteet ovat sopivat taimikasvatuksen ajaksi. Lopullinen sijoitus tulee olemaan keittiöpuutarhan yhdessä viljelylaatikossa kenties avomaan kurkkujen seurana. Ruusukaali kasvaa jopa 70 cm korkeaksi, joten avomaan kurkkujen kasvaessa maata pitkin, yhdistelmä saattaa olla hyvä mm. viljelytilan käytön suhteen. Kaalien suojaaminen on varmasti tarpeen, eikä suojaamisesta ei ole haittaa kurkuillekaan.

Nyt siis ovat sormet saaneet tällä kasvukaudella ensi kosketuksen multaan! Tuntuupa hyvältä! Nyt maltan odottaa seuraavien siemenkylvöjen osalta maaliskuun alkuun. On siis aika suunnata katse huonekasveihin, tarkistaa viherkasvien kunto ja multatilan riittävyys. 

Joko sinulla on multaa kynsien alla?

16.2.2022

Kaikella on aikansa

Kun 1990-luvulla hankimme pientalotontin, kasvoi koko alalla nuorehko koivikko, jota saimme ihailla lähes 3 vuotta ennen kuin rakentaminen alkoi, jolloin suurin osa puista sai väistyä talon ja pihan tieltä. 


Tontille kuitenkin jäi kasvamaan kymmenkunta koivua (kuva vuodelta -96), joiden valkoista runkoa ja jumalaisen kauniita ja lehteviä oksia olen ihaillut suunnattomasti näiden vuosikymmenten aikana. Jotenkin koivut ovat juurtuneet suomalaiseen sielunmaisemaan.

Pihapuut ovat vuosien saatossa kasvaneet, paksuuntuneet niin, ettei niitä rungon ympäri halattaessa enää sormet yllä toisiinsa. Osa puista on jo poistettukin, nyt piha-alueella komeilee enää kahdeksan jättiläistä. 
 
Keväällä koivun urpuja on hurja määrä, ja pihakoivuista kantautuu melko paljon roskaa sisätiloihinkin.Vastaavasti alkusyksystä "lehtien levikki" on ääretön - myös naapurien mielestä. Juuri, kun piha-alueet pääosin on saatu haravoitua, syystuulen puhuri lennättelee uuden lehtimaton maan pinnalle.

Kaksi vanhaa puuta        

Kaikella on aikansa. Niin myös pihakoivujen elämällä. Osassa koivuista näkyy runkovaurioita ja osasta aikanaan tehty latvan katkaisu on edesauttanut lahoamista alkuun.  Tänä talvena, mieheni kotoillessa, on viisi koivua alkanut karsiutua oksa kerrallaan. Korkean lumikinoksen päältä ja jopa tikkailta käsin - yhä ylempää ja ylempää lentelee oksia maahan.  Välillä myös on käyttöä moottorisahalle, kun kohdalle sattuu järeämpi oksa. Nyt aika karunnäköisiksi karsitut puut odottavat vielä joitakin päiviä ammattilaisten lopullista iskua: "Timber!" Kun puut on kaadettu, alkaa klapien teko ja niiden pinoaminen seuraavien talvien polttopuiksi.

Samanaikaisesti, kun koivujen poisto avartaa puutarhaamme ja tuo tilaa muille kasveille, on itselläni hieman ristiriitaiset tunnelmat. Monimuotoisuuden lisäämistä kaupunkipihoilla pyritään vauhdittamaan ja lahoavilla puuaineksilla olisi puutarhan eliöille monenlaista käyttöä. Toisaalta ikääntyvät puut lisäävät myös riskiä myrskyjen aiheuttamista vaurioista mm. rakennuksille, joten on myös vastuullista tarkistaa  pihapuiden kunto ja tarvittaessa poistaa mahdollisesti vaaraa aiheuttavat. 

Pihapuiden kaadosta syntyy jonkin verran vaurioita myös puutarhalle puhumattakaan oksien ja risujen määrästä. Lehtipuita voi kaataa näihinkin aikoihin ja paksu lumihanki ehkäisee jonkin verran runkojen kaatumisesta aiheutuvia vaurioita puutarhan muulle kasvillisuudelle. Lumien sulettua on tarkistettava tilanne ja varmaan tulee jotain kunnostettavaakin, jota tällä hetkellä ei osaa edes ajatella. Rantalon puutarhassa tänä keväänä tuskin tehdään mitään suurta - lukuunottamatta tietysti kasvatusta keittiöpuutarhassa ja kasvihuoneessa - sillä tämä toinen, kotitalon puutarha vaatii nyt extrahuomiota.

Jätämme tässä vaiheessa kuitenkin vielä pari kaunista koivua kotipuutarhamme takaosaan ihailtavaksi. Ja kun suuntaa katseensa  hieman kauemmaksi, lisää koivuja löytyy myös naapurien tonteilta. Lehtipuista ei siis ole pulaa asuinalueellamme.

Koivuilla tuntuu olevan jokin erityinen merkitys minulle, sillä niitä löytyy useista tauluistammekin. Ehkä ne muistuttavat lapsuuteni kesistä, jotka sain viettää mummolassa maatilalla ja juoksennella koivujen varjostamalla polulla kohti rantaa matkalla ukin kanssa veneellä kalastamaan. Kaupunkilaistytölle kesät maalla olivat tuolloin riittävän eksoottisia kokemuksia.

J. Parviaisen maalaus                 


11.2.2022

Maata näkyvissä, ohoi!

Kasvien hyvinvoinnin varmistamiseksi on tarpeellista  huomioida maa-aineksen sopivuus  kasveille. Maanparannus on toisinaan välttämätöntä. Yrityksen ja erehdyksen tietä on tullut kuljettua useampaan kertaan, kun jokin puutarhaan istutettu kasvi ei saakaan lajin tarvitsemia ravinteita tai ylipäätään ei ole sijoitettu sille sopivaan paikkaan.

 

On myös tullut huomattua, että mikäli paljasta maanpintaa jää näkyviin, ei mene kauaa, kun sen täyttävät rikkaruohot tai muut ei-toivotut kasvit. Monimuotoinen kotipiha -koulutuksesta sain ajatuksen pohtia, onko puutarhassamme maa-ainesten suhteen joitakin ongelmakohtia, joihin olisi syytä tehdä muutoksia lumikinosten haihduttua tulevana keväänä.

 


Osa Rantatalon puutarhasta on ns. vanhaa osaa, johon  juurikaan vielä emme ole tehneet muutoksia. Suurin alue lienee omenapuutarha, jossa ainoa vuosittain tehty parannustoimenpide on ollut vanhojen omenapuiden leikkaaminen. Puiden alla on nurmikkoa ja osan alueesta peittävät erilaiset maanpeitekasvit, joita olen myös viime kesänä lisännyt pikkutaimista. Maanpeitekasvit kukkivat ja leviävätkin ihan hyvin, mutta loivassa rinteessä on vanhaa ja kulunutta maa-aineista, joten ainakin alueen lannoittaminen  on tarpeen. Ehkä samalla on syytä myös lisätä tuoreempaa maa-ainesta kasvien sekaan.

 


Perennapenkeissä maata on näkyvissä, tosin isossa kukkapenkissä maahan on sekoittunut ja osin maatunutkin vanhaa kuoriketta. Epäilen, ettei tuon penkin ph-arvo ole sopiva kaikille siihen istuttamilleni kasveille, joten keväällä on syytä tarkistaa kasvien hyvinvointi. Tarvittaessa muokkaan penkkiä ja lisään puutarhaturvetta nykyisen mullan sekaan. 


 

Kalkki- ja kevätlannoitesäkit hankittiin valmiiksi syysalesta kevään tarpeita varten. Niitä voidaan hyödyntää lähes kaikkien puutarhan kasvien kasvun edistämiseksi. Poikkeuksen tekevät alppiruusut ja tuijat, joita meillä on erillisryhminä sekä aitakasveina. Havu-rhodolannoitetta menisi hurja määrä havuille ja alppiruusuille, mutta valitettavasti tuota lannosta on ollut saatavissa vain alle kilon rasioissa. Sen sijaan olemme käyttäneet perunalannoitetta tuijien ja alppiruusujen lannoitukseen, sillä ravintoaineiden suhde on melkein sama kuin varsinaisessa lannoitteessa. 
Ja hyvin ovat tuijat kasvaneet! Neljässä vuodessa ensimmäinen aita saavutti tavoitepituutensa ja  latvat onkin typistetty niiden pituuskasvun tyrehdyttämiseksi. Toinen tuija-aita (kuvassa istutuskesänä) on istutettu kaksi vuotta sitten, joten se saa vielä kasvattaa pituuttaan.

 

Näkyykö sitä paljasta maata - siis kesällä? No, eipä juuri, edellä mainittua kukkapenkkiä ja yksittäisiä pikkulaikkuja lukuunottamatta. Ja se on hyvä, sillä paljas maa on herkemmin kuluvaa ja sen ravinteet huuhtoutuvat pois. Kun puutarhan monimuotoisuutta haluaa lisätä, erilaiset olosuhteet ja kasvit sekä monipuoliset maa-ainekset antavat siihen mahdollisuuden. Vaikka rantapuutarhassa nyt kompostoidaankin pääosa puiden lehdistä sekä kasvien varsista, jätetään  osa alueesta myös luonnolliseen tilaan, jossa puutarhan pieneliöillä on mahdollisuus elää rauhassa. 

Onko sinun puutarhassasi paljasta maata näkyvissä?

#monimuotoinenkotipiha #martat #monimuotoisuus

1.2.2022

Puutarhan monimuotoisuus tavoitteeksi

Puutarhan suunnittelussa olisi hyvä ottaa huomioon erilaiset tarpeet ja pohtia luonnon monimuotoisuutta. Kaupunkiympäristössä pihat ja puutarhat ovat usein viimeistä nurkkaa myöten muokattu siistiksi ja toisinaan tylsäksikin alueeksi. Toisaalta halutaan helppohoitoisuutta ja toisaalta vehreyttä ja värikkyyttä.

 
Usein kasvit ja niiden kukkien värit soinnutetaan rakennuksen ja sen sisustuksen mukaiseksi, jopa skandinaavisen värittömiksi. Kieltämättä valkoiset kukat ja kukkivat pensaat ovat viehättäviä, mutta joskus pihat kaipaavat jotain värikästä kiintopistettä tai luonnonmukaisempaa aluetta.

Itse uskon vahvasti myös luonnon kukkien ja kasvien voimaan, sillä niiden avulla pölyttäjät ja muut pörriäiset viihtyvät ja voivat hyvin. Ja useat hyötykasvitkin tarvitsevat pölyttäjiä. Ellei niitä puutarhassa lentele ja kuitenkin haluaa kukkivia ja hyvin voivia, myös satoa tuottavia kasveja, on puutarhurin toisinaan syytä itse toimia pölyttäjänä vaikkapa pienen pensselin avulla. Tämähän on tuttua puuhaa monille kasvihuoneviljelijöille. Tosin luomalla pölyttäjille ja muille eliöille vapaamman ympäristön, kaikki  puutarhan "hyödyntäjät" saavat enemmän osakseen.

Sorsapoikue löysi syötävää rantanurmikolta


Selatessani kesällä ottamiani kuvia havaitsin, että  kameran otoksiin - yhteenkään sadoista kuvista - ei ollut tallentunut lainkaan pölyttäjiä, esim. perhosia. Niitä kuitenkin viime kesänä muistan lennelleen ihan mukavasti ja pistiäisiä pörräsi terassin räystäiden rakoihinkin kohtuullisen usein. Ensi kesänä täytyykin kuvata pölyttäjiä ja tutkia myös lentävien pistiäisten tuntomerkkejä, jotta nopeammin toisistaan mm. ampiaisen, kimalaisen ja mehiläisen.

Kivikkoisen rannan reuna-alue on jätetty puutarhassamme  osittain luonnon tilaan, mikä johtuu siitä, että järven vedenkorkeus vaihtelee suuresti vuosittain ja jopa kesäkuukausienkin aikana. Näin ollen rantapenkan muoto vaihtelee tuulten ja aallokon mukaisesti. Myrskyaallot liikuttelevat suuriakin kiviä ja toisinaan niitä löytyy korkealta penkalta keskeltä nurmialuetta. Luonnon voimat ovat mahtavat. 

 

Tuuli ja aallokko muokkaavat rantaa

Jotta pölyttäjille ja muillekin ötököille löytyy ravintoa, olen ajatellut lisätä rannan monimuotoisuutta lisäämällä kukkivia kasveja, heiniä ja saniaisia ym. kasveja alueelle, joka on puiden varjossa, mutta ihan rantakivikon tuntumassa. Vaikka tuo alue ei ole suuren suuri, on se kuitenkin yksi askel puutarhan monimuotoisuuden kasvattamiseksi.

Sopuisasti sekaisin kukkivat istutetut ja luonnon kasvit

 

Osallistuin Marttaliitto ry:n koordinoiman Monimuotoinen kotipiha, Kestävä ja syötävä kotipiha kaupungissa -hankkeen verkkokoulutuksen ensimmäiseen osaan tiistaina. Parituntisen aikana sain useita ideoita pienistä teoista, joilla puutarhan kasvit ja muut eliöt saadaan voimaan paremmin. Saaduista opeista ja niiden hyödyntämisestä omassa puutarhassa kerron lisää tulevina viikkoina, kun seuraavilla kurssikerroilla saan lisää syvennettyä tietoa.

Sain aiemmin tiedustelun, voisiko pihamme toimia em.hankkeessa alueemme pilottina. Koska omakotitalomme tontilla toteutetaan suurten pihapuiden kaatoa tulevan kevään aikana, en valitettavasti voinut pilottiin lupautua. Toinen tonttimme eli rantatalon puutarhamme, jossa puuhastelemme pääasiallisesti, ei luonnollisestikaan soveltunut kaupunkipihan pilottikohteeksi. Innolla seuraan, millaisia pilottipihakokeiluja tuon hankkeen aikana syntyy.  

#monimuotoinenkotipiha #kotipiha #martat



31.1.2022

Lähiruokaa

Ajankohtainen aihe ilmastonmuutokseenkin liittyen on oma hiilijalanjälki. Sitä en kuitenkaan ole kovin usein tullut pohtineeksi, kun  puutarhassa puuhailen tai maata muokkailen valmistellen hyötykasvien istuttamista. Toisaalta käyttäytymisen muutos lähiruokaa suosivaksi on yksi askel oikeaan suuntaan.

 

On kyllä hyvä käyttää oman satokauden kasviksia, kun ne kypsyvät. Tomaatit, kurkut, paprikat, herneet, kurpitsat ym. maistuvat parhaimillaan tuoreina käytettyinä. Samoin on  järkevää poimia hedelmiä, kerätä ja myös säilöä marjoja ja sieniä. Itsekasvatetut tai ainakin kotimaiset kasvikset ovat myös ilmaston kannalta hyvä valinta, niiden kuljetuskustannukset ja päästöt ovat pienemmät.

 ~~

Toki, kun talvikauden aikaan klementiinit ja appelsiinit tulevat kauppoihin, kyllä ne löytävät tiensä myös meille. Hedelmät  ovat hyviä ja helposti mukana kulkevia  välipaloja. Kun pyrimme siihen, että syömme säännöllisesti viidesti päivässä, viikossa välipala-aineksia tarvitaan melkoisesti. Kesäisin on vaivatonta, kun tarvittavat ainekset löytyvät helposti kasvihuoneesta tai mansikkamaalta. Talvisin välipalat vaativat enemmän paneutumista.

~~

Olen viimeisen vuoden kuluessa kasvattanut systemaattisesti kasvisten osuutta ruokavaliossamme. Helpoiten se onnistuu vihersalaattien tai raasteiden muodossa, mutta myös itsetehdyt kasvispihvit ja -piirakat maistuvat herkullisilta. Smoothiet eivät ole vielä olleet säännöllisesti mukana menussa, mutta ensi kesälle aion lisätä niiden valmistusta omista aineksista.

 ~~

 

Kun otsikko on lähiruokaa, en voi ohittaa tuoretta järvikalaa, jota meillä on tarjolla ympäri vuoden mieheni kalastusharrastuksen seurauksena. Kypsennystavat vaihtelevat saaliin ja ajankohdan mukaan. Kun talvisin leivinuuni on lämmitetty, syntyy siellä maukkaita uunikaloja ja omalla reseptillä herkullista ketsuppikalaa. Kalapihvejä teemme myös, kalakeittoa unohtamatta. Ja kesäisin myös savustamme ja grillaamme kaloja.


Tämän talvikalastuskauden suurin haukimonsteri painoi 15 kg. Useimmiten ruokapöydässämme on kuitenkin ahventa, madetta,  lahnaa tai kuhaa.

 ~~

Lihatuotteet ostamme kaupasta ja lihan alkuperän tarkistamme joka kerta. Vain suomalainen liha siirtyy ostoskärryyn.

 

Teemme ruokaostokset kerran viikossa ja samalla toimitamme myös iäkkäälle äidilleni ruokatarvikkeet hänelle kotiinsa. Näin tulee toimittua suunnitelmallisesti ja ostettua harkiten täydennystä kaappeihin, ja samalla hiilijalanjälkemme on pienentynyt - edes hieman. Omavaraisuutta koetamme edelleen kasvattaa, sillä kotona tehty ruoka omista raaka-aineista on kyllä ihan parasta! Toivotaan siis hyvää kasvukautta ja runsasta satoa tällekin vuodelle!



27.1.2022

Keittiöpuutarha rannalla


Viljelylaatikot ja puutarhajätteiden komposti valmistuivat viime kasvukauden alussa rannan tuntumaan ja raja-aidan viereen alueelle, mikä tuntui luontevimmalta sijainnilta keittiöpuutarhalle. 

Ensimmäinen sato viljelylaatikoissa viljellyistä kasveista täytti odotukset ja alueen hoitaminen tuntui huomattavasti helpommalta kuin pelkkien kohopenkkien. Saimme lähellä sijaitsevalta hevostallilta muhinutta lantaa ja uudistimme muutoinkin kasvualustat, joten  kasvulla oli hyvät edellytykset onnistua varsinkin, kun kesä oli säidenkin puolesta suotuisa. Kasteluveden saan uppopumpulla järvestä, joten vesikään ei lopu kesken.

Alussa tuntui taimille tilaa olevan reilusti

Muutamaa viikkoa myöhemmin viljelylaatikot
 pursuivat vehreitä antimia.


Säiden vaihdellessa varauduin muutoksiin hallaharsoilla ja toisinaan virittelin kasveille tuulensuojaksi vihreät verkot tukirimojen päälle.

Ainoaan kohopenkkiin istutetut kesäkurpitsat
saivat levittäytyä vapaasti

Avomaan kurkku kasvoi kasvihuoneen varjostamassa viljelylaatikossa, joten taimet eivät kärsineet paahtavastakaan helteestä ja kurkkusato oli muhkea.



Näin uuden kasvukauden alussa pohdiskelen, tekisinkö keväällä jotain toisin. Kasvien kasvupaikkaa voi vaihdella ristiin, mikä lienee hyväksi. Luulen, että maa-ainekselle riittää kevyt möyhiminen eikä lannoittaminenkaan liene tarpeen vielä. Toivottavasti laventelien ja sitruunamelissan talvehtiminen viljelylaatikossa on onnistunut, jotta ne voin siirtää keväällä ruukkuihin. Malttamaton kun olen ja kaikki tarvittavat siemenet on hankittu, kevät voisi minun puolestani tulla vaikka heti.


26.1.2022

Silmänruokaa

Vaikka vihannesten ja muiden kasvisten kasvatus vie pääosan vapaa-ajasta kasvukaudella, on mukavaa, kun perennat, kesäkukat, kukkivat pensaat ja puut antavat väriloistossaan silmille ja mielelle ihailtavaa katsottavaa. 

Näiden kuvien avulla muistot kesäisistä hetkistä tulevat lähemmäs ja virittävät ajatukset pikkuhiljaa suunnittelemaan tulevan kesän istutuksia.

Kuunliljat viihtyvät hyvin rantatalon varjoisammalla puolella
ja komeina täyttävät kesän mittaan koko kukkapenkin.

Kolme edellisvuonna siirrettyä alppiruusua kukkivat omenapuiden varjossa.

Pikkuhiljaa alkavat kesällä 2020 istutetut perennat (kuvassa sädepäivänhattu) vahvistumaan ja lisäämään kukintojaan.

Alkukesästä 2021 rannan suureen, aurinkoisen paikan kukkapenkkiin 
istutetut komeamaksaruohot juurtuivat hyvin.

Edellisenä vuonna kerätyistä siemenistä kasvatettuja syysleimuja.

Nämä pelargoniat kasvatin siemenistä ja osa on emokasvien pistokkaista juurtuneita, kaikkiaan pelargonioita oli yli 30, joten koko kesän kukinta oli taattu.

Verberat viihtyivät paahteessa, mutta tuulisella ilmalla myös katoksen suojassa.

Lumihiutale kuuluu jokakesäisiin valintoihin kestävvyytensä ja kauniin kukinnan ansiosta.

Pensaskrassi kesti hyvin tuultakin rannan grillipaikkaa suojaavan betoniseinäkkeen suojissa, joten lajike pääsee jatkoon tulevallekin kesälle.


Maljaköynnökset olivat minulle uusi tuttavuus. Koetan parhaillaan myös talvettaa ne ensi kesää varten.

Miljoona, miljoona punaista kellomaista kukkaa on vakiovalinta.

Jättiruukku sai tällä kertaa uumeniinsa riippuvan hopeaköynnöksen ja astereita.

Daaliat ja lobeliat hankin valmiina taimina, sillä oma kasvatus epäonnistui.

Samettikukat täyttivät kaikki jäljelle jääneet ruukut ja myös hyötykasvien välit ja ne kestivät hyvin paahdetta, mutta myös sadetta ja myrskyä.
 
Olin syksyllä merkinnyt kalenteriini tulevan helmikuun alkuun muistutuksen itselleni "päätin ostaa seuraavat kesäkukat". No, toisin kävi ainakin osittain, sillä uudet pelargonian siemenet ovat parhaillaan itämässä ja pian saa talvetetut pelargoniat kevätleikkauksensa. Onneksi voi mielensä muuttaa vapaasti näissä kasvatusasioissa!
 
Blogin päivittäminen pitkän tauon jälkeen on käynnistynyt hieman kangerrellen, sillä kesällä ilmenneet julkaisuongelmat jatkuvat. Osa postauksistani sekä useat kommenttini muiden blogeihin ovat jääneet julkaisematta samoin kuin vastaukseni lukijoideni antamiin ihaniin kommentteihin. Syitä on etsitty laitteista, Safarin selainasetuksista, kysytty bloggerin tuesta ja googlattu maailmalta. No, nyt on iPadin ja iPhonen lisäksi käytössäni Linux-tietokone, jonka Firefoxilla julkaisut näyttävät onnistuvan.




25.1.2022

Puuhastelua riittää myös puutarhan lepokaudella

Kun yli kaksi vuotta sitten päätin irtaantua hektisestä työelämästä ja siirtyä eläkkeelle, halusin panostaa aikaani läheisten kanssa puuhailuun ja palata harrastusten pariin, ei minulla ollut tarkkaa suunnitelmaa lisääntyvän vapaa-ajan käytöstä. Ja kuinkas sitten kävikään? Alkoi koronapandemia, mikä rajoitti kanssakäymisiä ja suunnittelemiani teatteri- ja museokäyntejä, osallistumista tapahtumiin ja kursseille. Päivät kuitenkin täyttyivät mitä erilaisemmista puuhasteluista eikä ole tarvinnut pyöritellä peukaloita toimettomana.

Nyt havaitsen, että harrastuksille on syntynyt luonteva rytmitys eri vuodenaikoina. Tässäpä muutama esimerkki muusta puuhastelusta puutarhatouhujen lisäksi. Kun syyskaudella sadonkorjuu on tehty ja illat pimenevät, yhä enemmän tulee vietettyä aikaa sisätiloissa. Silloin tarvitaan uutta puuhaa käsille ja mielelle.


Neulottujen villasukkien kirjo on melkoinen. Pitkävartisia kirjosukkia ovat saaneet useat läheiset ja omasta sukkaboxistani löytyy pareja joka lähtöön. Kun perhepiirin jäsenillä alkaa sukkia olla vuosikymmenen ajalle, olen myös lahjoittanut sukkia tukeakseni eri yhteisöjä.

Aikuisten polvisukkia on kiva suunnitella ja neuloa, kun lankavarastosta löytyy värejä useampaan makuun. Tosin pienet töppöset valmistuvat yhdessä illassa, joten niitä syntyy talven edetessä melkein kuin sieniä syyssateella.











Talvikaudella on mukava neuloa sukkien ja lapasten lisäksi myös muuta tarpeellista, kuten esim. kummipoikani ensimmäiselle lapselle tekemäni neulepuku

Päätin kokeilla trikoomattojen virkkaamista uutena käsityömuotona virkattuani ensin valkeita pitsiliinoja sekä kotiin että rantatalon pöydille ja tasoille.

Maton virkkaaminen oli mukavaa työn edistyessä melko nopeasti.


Innostuin myös käymään Taitokeskuksen makrameekurssin. Ja hommahan lähti niin sanotusti lapasesta! Nyt seinillämme on useita oman käden tuotoksia - ja lisää on tulossa. Makrameetyöt valmistuvat nopeasti ja malleja on kiva suunnitella samalla kun solmii lankoja. Itse tykkään eniten malleista, joissa on paljon solmuja ja vähän pelkkiä lankahapsuja.


 
Näitä kädentöitä ja muita askareita vauhdittavat äänikirjat seikkailuineen. Ei siis tule tylsistymistä siitäkään huolimatta, että koronan takia lähipiirin kontaktien määrä on väliaikaisesti vähentynyt. Olen panostanut omaan hyvinvointiin, sillä asioita ja tekemisiä ei tarvitse suorittaa vaan voi nauttia ansaitusti vapaa-ajasta. Elämäntaparemonttikin (terveellinen ruoka, riittävä uni ja liikunta) alkaa tuottaa tulosta pikkuhiljaa ja olo on energinen. ”Eteenpäin”, sanoi mummo lumessa. Ja sitähän vielä viikkokausiksi riittää! Puikot ja virkkuukoukut saavat tosin pian jäädä kaapin hyllylle, sillä ensimmäiset siemenet on jo kylvetty eli uusi kasvukausi on avattu!