Tarinasivut

28.6.2022

Ruusun tarina

Yksi kauneimmista kukkivista pensaista on juhannusruusu. Kotitalon puutarhassa on alusta alkaen kasvanut juhannusruusu, jolle minulla on erityistä tunnearvoa. Pensaan juurakko on lähtöisin isäni isän suvun kotimaisemista, josta se kulkeutui isovanhempieni mukana heidän muuttaessaan isäni lapsuuskotiin. Kun vanhempani 1960-luvulla hankkivat kesämökkipaikan järven rannalta, saivat he osan tuosta samaisesta juhannusruususta istutettavaksi uuteen pihapiiriinsä. Kun sitten minä mieheni kanssa rakensimme ensimmäisen oman kotitalon, tuolle tontille istutettiin myös pieni osa tuosta ruusupensaasta. 

Myös nykyisessä Kotitalon puutarhassa kasvaa suvun pihapiireissä kasvaneen ruusupensaan osa. Ruususta on kasvanut runsaasti kukkiva suuri pensas, jonka jo kertaalleen olemme leikaneet maantasalle. Juhannusruusu ei tästä rajusta operaatiosta pahastunut. Se puski innokkaasti uusia vesoja ja niinpä se on saavuttanut suuren kokoluokan uudelleen. Ja kukkia riittää.

Eräs ystäväni lahjoitti aikanaan minulle päivänliljan, joka löysi paikkansa suihkulähdeallasta reunustavasta kukkapenkistä osittain omenapuun varjossa. Tämä keltaisena hehkuva kukka on liljoista ehdoton suosikkini ja se onkin ainoa liljakasvi Kotitalon perennapenkissä. Kukinta-aika on lyhyt, mutta sitäkin ihanampi oli juhannuksena havainnoida keltaista kukkaloistoa.

Samassa penkissä kukkii myös entisen, pitkäaikaisen työkaverini lahjoittama särkynyt sydän. Tämä kasvi näytti joku vuosi sitten jääneen muiden isojen perennojen varjoon. Kun jaoin juurakon ja siirsin kasvin alut penkin takareunaan, vahvistuivat sydämet ja niinpä  ne kukkivat jo tänä kesänä runsaasti.

Perinteisiä perennakasveja edustaa myös vaaleanpunainen akileija, joka leviää herkästi ja yllättävästi sen taimia löytyy milloin mansikkamaalta, milloin pensasaidan juuresta. Ihana kukka se on ja muistuttaa minua lapsuuden mummolasta, jonka tuvan seinustalla sitä kasvoi runsaasti.

Edellä mainitut kasvit kukkivat siis Kotitalon puutarhassa, jonka mansikkamaalla pensaiden kukinta on parhaillaan loppumassa ja mansikoiden kypsymistä seuraavat niin linnut kuin oravatkin. Pian on aika peittää mansikkamaa hallaharson suojaan, jotta kypsyviä marjoja jää syötäväksi itsellekin. Harso päästää läpi niin auringon lämmön ja riittävän valon sekä sadeveden, mutta suojaa kuitenkin marjat niin, etteivät linnut jää kiinni suojakankaaseen.

Vaikka kasvit uusiutuvat versoessaan, on useilla muillakin puutarhani kasveilla historiaa ja noilla tarinoilla on suuri merkitys, kun kiertelen puutarhassa havainnoimassa tämän kesän kasvustoja. Punalehtinen koivu on aikanaan istutettu Rantatalon puutarhaamme. Koivulla on ikää jo lähes 30 vuotta, joten se on aikanaan ollut melkoinen erikoisuus. Ensimmäinen, mutatoitunut punalehtinen koivuhan on löydetty vasta 1970-luvulla. Erikoista on, ettei punalehtinen koivu kasva suureksi muiden koivulajien tapaan. Sen valkoinen runko on edelleen hoikka ja pituutta puulla on vain viitisen metriä.

Rantatalon puutarhassa tulppaanien kukinta on nyt ohi ja perennapenkissä on hetken tauko ennen seuraavaa kukkaloistoa. Perenna- ja sipulikukkaistutukseni tällä tontilla  ovat vielä melko nuoria,  joten mielenkiinnolla odotan perennojen kukintoja. Useiden perennojen lehdet ovat jo vahvassa kasvussa, joten toivossa on hyvä elää.

Varmaan lähes jokaisella kotipuutarhurilla on kasveja, joiden tarina ja historia nostaa kasvin arvoa - ainakin tarhurin omassa mielessä. Millaisia tarinoita sinun kasveillasi on kerrottavanaan?




16.6.2022

Viljelylaatikot vuoroviljelyyn

Osallistuin kevättalvella 2022 Marttojen luentosarjan Viljelylaatikoissa kasvatus -osioon, jossa tuli useita käytännön vinkkejä mm. kasvivalintoihin sekä vuoroviljelyn toteutukseen. 

Osa kasveistahan on esikasvatettavia, osa suorakylvettäviä. Niiden kasvutapa poikkeaa myös, sillä osa kasvaa ylöspäin ja osa maanmyötäisesti matalana. Osasta kasveista hyödynnetään maanpäälliset osat ja juureksista maan sisällä kasvavat kasvinosat. Vuoroviljelyä voi toteuttaa useammallakin tavalla, mutta käytännöllistä on kierrättää vuosittain  kasveja eri kasvupaikoilla  niiden ravinteiden vaatimusten mukaisesti. 

 

Mikäli käytössä on neljä viljelylaatikkoa, on viljelykierto selkeää toteuttaa niin, että kasvit jaetaan ravinteiden tarpeiden mukaan: paljon ravinteita tarvitseviin, kohtalaisesti ravinteita tarvitseviin ja vähän ravinteita vaativiin. Neljäs laatikko voisi olla kokonaan maata parantavien kasvien kasvualustana. 

Itselläni on Rantatalon puutarhassa kolme suurta viljelylaatikkoa, jotka mieheni rakensi käytettävissä olevan tilan mukaisesti. Neljäs kasvualusta on kohopenkki, jota voin myös käyttää osana vuoroviljelyä.

Runsaasti ravinteita vaativia kasveja ovat mm. kesäkurpitsa, avomaankurkku, purjo ja valkosipuli, lehtikaali. Kohtalaisesti ravinteita tarvitsevat  nauris, porkkana, sipuli, tilli, punajuuri, kyssäkaali. Vähillä ravinteilla pärjäävät etenkin lamopinaatti, basilika, salaatit, persilja, sitruunamelissa ja rakuuna.

Talvella tekemäni suunnitelma kasvulaatikoihin sijoitettavista kasveista jäi tyttäreni toteutettavaksi, joten jännityksellä odotan, miten ja mitä kasveja on kasvamassa. Nyt jo tiedän, että ruusukaalia siellä ei kasva ja herneet muutaman muun kasvin kanssa on kylvetty Kotitalon puutarhan kahteen isoon viljelylaatikkoon.

Parin päivän päästä kylvökset ja kasvien tilanne selviävät minulle, kun lopultakin pääsen Rantatalon puutarhaan kiertelemään ja aloittelemaan kevyitä puutarhatöitä.



15.6.2022

Puutarhaessu päivittäisessä käytössä


Kun puutarhatöissä liikkuu edestakaisin pitkin pihaa, poiketen välillä kasvihuoneeseen kastelemaan tai poistamaan tomaattien varkaat ja välillä kitkemään keittiöpuutarhaa, jotain voi hävitä matkalla. Tai kun kasteluletkua pitää vetää edestakaisin puutarhassa. Tai kun kokkaillessa huomaa unohtaneensa ruohosipulin ja lähtee noutamaan puuttuvia aineksia kasvimaalta. Puhelin, avaimet tai nenäliinat puhumattakaan työkäsineistä ovat toistuvasti kateissa, kun ei enää muista, mihin ne laski käsistään: kasvihuoneen pöydälle, kasvulaatikoiden reunalle, terassin kulmalle vai kuistin kaiteelle? Monta turhaa askelta tulee otettua kadonneita tavaroita metsästäessään.

Kun tuo kesäinen ongelma muistui kevättalvella mieleeni, ryhdyin suunnittelemaan ratkaisua. Mietin ensin, mitä kaikkea olisi hyvä kuljettaa useimmiten puutarhassa mukanaan kuitenkin niin, että kädet olisivat vapaana varsinaisiin askareisiin. Puhelin, avaimet, nappikuulokkeet, nenäliinoja, puutarhahanskat, tussi, kasveille nimikyltit, sakset. Ne ainakin. Puutarhatyökalut yms. voi kuljettaa kottikärryssä tai korissa, joten nuo useimmiten katoavat tavarat ovat suhteellisen pieniä ja kevyitä.

Ratkaisuksi suunnittelin vyötärölle kiinnitettävän puutarhaessun, joka kiinnitetään klipsillä selän takaa. 

Tarvikkeet hain kangasliikkeestä ja osa minulla olikin valmiina käsityötarvikevarastossani. Essukankaana käytin tumman sinistä denimiä ja kanttaus on tehty mustalla vinokanttinauhalla. Ompelin  kukikkaan puuvillakankaan taustakankaaksi. Lisäksi tarvittiin vyötärönauhaan lukitusklipsi ja taskuun kiinnitettävä avainlenkki. 

Tälle "masuessulle" on ollut jo monenlaista käyttöä, kun olen kyynärsauvojen avulla leikkauksesta toipilaana liikuskellut kotona ja puutarhassa.

Mallini olen käytössä hyväksi havainnut, joten rohkenen julkaista sen ohjeet myös muiden käyttöön. Denim on osoittautunut hyväksi kangasvalinnaksi, se on tukeva ja kuitenkin tarvittaessa joustava. Ja puuvillakankainen, kukikas vuorikangas antaa ilmeikkyyttä muutoin niin tummalle asusteelle. Essun malli  on mielestäni hyvä, sillä se ei estä kyykistymistä tai kumartumista esim. kitkettäessä.

PUUTARHAESSUN OHJE

Valmiin essun korkeus on 29 cm (mitta sis. 3 cm leveän vyötärökaistaleen)  ja leveys 80 cm. Tämä koko on siis essun ulkoreunan mitat sekä denim-kankaan että puuvillakankaan osalta.

Vyötärönauhana toimii essun kiinnitystä varten denimistä leikattu, kaksinkerroin käännetty kaitale, jonka korkeus valmiina on 3 cm ja pituus 140 cm.

Essun taskuosa on tehty myös denimistä, jonka korkeus valmiina (yläreuna kantattuna) on 24 cm ja leveys 80 cm. Taskuosa on vuoritettu samalla puuvillakankaalla, jonka mitat ovat nämä samat kuin taskuosan denimin.

Essun molempiin yläkulmiin ompelin vinokanttinauhasta lenkit, johon voi ripustaa esim. puutarhasakset.

Kuvassa näkyvä klipsi vastapuolineen on kätevä essun kiinnittämiseksi vyötärölle.

Yhden taskun pohjaan on kiinnitetty puuvillakankaasta tehty liuska avainlenkkiä varten (ommeltu kaksinkerroin, valmiina pituus 30 cm ja leveys 1,5 cm) .

Avainlenkki kannattaa sijoittaa suureen taskuun, koska käden pitää yltää taskun pohjalle saakka, kun avaimen haluaa ottaa esille. Kuvassa näkyy myös taskun värikäs vuorikangas.  Taskuosan yläreunan kanttaus estää taskun reunan venymistä. 

Leikkaa kankaista seuraavat osat (lisää saumanvarat kappaleisiin,  sillä ne eivät siis sisälly mittoihin):

Denim 

  • Essuosa (korkeus 29 cm, leveys 80 cm)
  • Taskuosa (korkeus 24 cm, leveys 80 cm)
  • Vyötärökaitale ( korkeus 6 cm, pituus 140 cm)
Puuvilla
  • Essun takaosa (korkeus 29 cm, leveys 80 cm)
  • Taskuosan vuorikappale (korkeus 24 cm, leveys 80 cm)
  • Avainlenkin liuska (korkeus 3 cm, pituus 30 cm)

Muut tarvikkeet:

  • Vinokanttinauhaa 3 metriä: essun kanttaukseen, taskun yläreunan kanttaukseen                                      ja kulmalenkkeihin (2 kpl, pituus 14 cm. leveys 1,5 cm)
  • Lukkoklipsi
  • Avainlenkki

Ompelujärjestys:

  1. Ompele avainlenkkiä varten puuvillakankaasta liuska taittamalla se samalla pituussuunnassa kaksinkerroin. 
  2. Ompele vinokaitaleesta essun kulmiin tulevat kaksi liuskaa taittamalla ne samalla pituussuunnassa kaksinkerroin.
  3. Ompele taskuosa ja sen taustakangas yhteen nurjat puolet vastakkain ja kanttaa sen jälkeen taskuosan yläreuna vinokantilla.
  4. Ompele essuosa ja sen taustakangas yhteen nurjat puolet vastakkain.
  5. Asettele essuosa ja taskuosa kohdakkain alareunastaan ja kiinnitä palat toisiinsa nuppineuloilla. Essuosa jää siis taakse siten, että sen yläreuna jää taskuosan yläreunan yläpuolelle n. 5 cm.
  6. Kiinnitä seuraavaksi avainlenkki puuvillakankaasta ommeltuun liuskaan ja kiinnitä liuskan toinen pää nuppineulalla taskuosan ja essuosan väliin kankaiden alareunaan.
  7. Suunnittele taskujen sivusaumojen kohdat taskuosaan ja merkitse ne liidulla tai nuppineuloilla. Minä tein puutarhaessuun yhteensä kuusi taskua, joiden leveydet: kaksi keskimmäistä 16 cm, seuraavat kaksi 15 cm ja reunimmaiset 9 cm.
  8. Ompele taskujen sivusaumat ja vahvista ommelta yläreunan kanttinauhan kohdalla, jotta sauma kestää käytössä. Taskuosa ja essuosa kiinnittyvät samalla toisiinsa.
  9. Kiinnitä nuppineuloilla essun yläkulmiin kiinnitettävät kaksi vinokaitalelenkkiä/liuskaa vinoon siten, että lenkin alapää jää taskuosan yläreunan korkeudelle essun ulkoreunaan (essun kanttaus kiinnittää samalla nämä, ks. kohta 10)). Lenkkien yläreunat kiinnittyvät essun vyötärönauhaa ommeltaessa myöhemmin (ks. kohta 11).
  10. Ompele essua ja taskuosaa ympäröivä vinokantti, jolla kiinnität samalla essun yläkulmien lenkit. Ompele avattu vinokanttinauha ensin essun taustakankaan puolelta, käännä kanttinauha etupuolelle ja ompele toinen ommel kanttinauhan reunaan denimkankaan puolelta. Samalla kiinnittyy myös avainlenkki taskun pohjaan. Tämä ommel on samalla  taskujen pohjasauma.
  11. Merkitse vyötärökaitaleen ja essun keskikohta ja kohdista ne toisiinsa. Taita vyötärökaitale pitkittäissuunnassa kahtia ja kiinnitä sen alareuna essun taustakankaan puolella oikea puoli vastakkain vuorikankaan yläreunaan ja ompele sauma. Mikäli haluat essun ripustuslenkin, upota em. saumaa ommeltaessa lyhyt vinokaitalelenkki essun keskikohdalle taustakankaan puolelle. Käännä vyötärökaitale essun etupuolelle, taita saumanvara sisään ja ompele vyötärökaitale alareunasta kiinni essuun. Samalla ompeleella kiinnittyvät kulmalenkit yläreunastaan vyötärökaitaleen sisään.   Ompele vyötärökaitale koko pituudeltaan, kokeile kaitaleen pituus (lyhennä tarvittaessa) ja kiinnitä kaitaleeseen lopuksi lukitusklipsit.
 

Piakkoin pääsen itsekin ahkeroimaan kevyisiin puutarhatöihin, jolloin on mukava kuunnella samalla äänikirjoja tai musiikkia. Puhelin essun taskuun ja napit korviin, mikäs sen mukavampaa - askareet sujuvat lähes huomaamatta!


13.6.2022

Väriloistoa silmille ja hyvää fiilistä mielelle

 

 

Nyt se on koettu myös meillä - tulppaanien väriloisto ja komeus. Rantatalon puutarhassa eivät askeleeni ole tänä keväänä juurikaan tömisseet, kuten aiemmissa postauksissani kerroinkin, mutta vihdoin pääsin siellä käymään viikonloppuna. Yllätys oli melkoinen, sillä eriväristen tulppaanien kukinta ja loisto oli niin upea. Näytti siltä, että kahtena syksynä istuttamani tulppaanien sipulit olivat selvinneet talven yli ja näyttivät nyt mahtavilta rannan tuntumassa sijaitsevassa yli 8 metriä pitkässä, pähkinän muotoisessa, perennapenkissä. 

Tulppaanien seassa alkaa näkyä myös muiden alkukesän perennojen kukintaa, mutta sijainti rannalla hieman aina hidastaa niiden kasvua ja siirtää näin ollen kukintaakin keskemmälle kesää. Eikä se toki haittaa, koska tulppaanit kukkivat melko pitkään ja yllättävän hyvin kestävät järven suunnalta usein puhaltavaa tuulta.

Hyvä oivallus oli sekoittaa useat tulppaanilajit keskenään ja saada näin aikaan useissa eri väreissa hehkuva kokonaisuus. Sekaisin ovat myös yksinkertaiset ja kerrotut lajikkeet. Valitettavasti kyynärsauvojen kanssa en päässyt riittävän lähelle, että olisin saanut ikuistettua lähikuviin yksittäisten kukkien kauneutta. Kuvatessa tulee aina mieleen, että olisihan sitä voinut laittaa talteen kaikkien lajikkeiden nimet, kuten useimmat bloggaavat puutarhurit ovat tehneetkin. No, jälkiviisaudesta ei ole enää hyötyä tässä vaiheessa. Samoin kävi myös omenatarhaan istutettujen narsissien kohdalla, nimilaput katosivat talven myötä.

Valkea kuulas

Muitakin ilon aiheita oli käydessäni Rantatalon puutarhassa. Omenapuiden kukinta oli parhaimmillaan. Valkea kuulas ei viime vuonna tehnyt kukkia juuri lainkaan, mutta nyt sen oksat hohtivat valkoisenaan kauniista kukista. 

Omenatarhan muutkin omenalajikkeet olivat kukassa. Ainoastaan yksi puu ei näyttänyt tekevän lainkaan kukkia, liekö viime talven lumi ja pakkanen sekä pupujen herkuttelu puun oksilla ollut sille liikaa. Harmi, sillä tuon puun lajiketta emme ole tunnistaneet, mutta hedelmät ovat olleet muodoltaan hieman päärynää muistuttavia ja maultaan erittäin meheviä.

Siirretty omenapuu ja taustalla kukkivat tulppaanit
Muutama vuosi sitten siirsimme yhden 4 metriä korkean omenapuun toiselle puolelle tonttia. Puu on elpynyt siirrosta hienosti. Se tuotti jo viime kesänä melko hyvän sadon punaisia, hieman muita hedelmiä myöhempään kypsyviä omenoita. Myös tänä vuonna näyttää kukinta onnistuvan. Tosin kukkien runsaus ei vielä kerro sadon määrästä mitään. Tarvitaan pölyttäjiä ja niitä onneksi näytti tässä puussa sekä omenatarhan muissa puissa kovastikin pörräävän.

Koska omenapuut ovat jo pari vuosikymmentä olleet puutarhassa - eli istutettu ennen meitä - me olemme yrittäneet tunnistaa niiden lajikkeita. Kaikki puut ovat eri lajien edustajia, joten ensi syksynä jatkamme tunnistamisyrityksiä. Nyt toivoakseni on saatu selätettyä tuholaiset ja muumiotauti, joita vastaan olemme käyneet taistelua jo useita vuosia. Viime kesänä omenasato oli jo melko puhdas ja toivottavasti myös tämänvuotinen sato.

Rantatalon puutarhan kasvihuone on ollut tyttäremme hyvässä hoidossa alkukesän. Tomaatit ja paprikat kukkivat ja vihdoin saatiin istutettua myös kasvihuonekurkut, joiden siementen ensimmäiset kylvöt epäonnistuivat. Viimeinen siemenkylvö onnistui ja taimet ehtivät kyllä tuottamaan runsaasti satoa, koska kurkku on melko nopea kasvamaan ja kukkimaan. 

Kotitalon puutarhassakin tapahtuu tänä kesänä paljon. Myös siellä viljelylaatikoista nousee pieniä taimia, mansikkamaa kukkii jo runsaasti. Ainoa kotipihan omenapuumme kukki runsaasti, mutta äkillinen tuulenpuuska ja raekuuro vei osan kukista. Toisaalta se oli ihan hyvä, sillä joka vuosi joudumme tuosta puusta karsimaan raakileita runsaasti, jotta loput hedelmät kasvaisivat meheviksi. Näin eräs puutarhuri opasti meitä ja neuvon ansiosta puu jaksaakin tuottaa joka vuosi omenoita. 

Seitsenpistepirkko

Herukanlehtiä kuivamaan kerätessäni oli kiva napata kuva pienestä apulaisesta. Toivottavasti leppäkerttu munii runsaasti, koska sen toukat syövät kirvoja. Nykyisin tulee paljon aikaisempaa tietoisemmin havainnoitua pörriäisten, perhosten ja muiden eliöiden olemassa oloa ja merkitystä kasveille, muille eläimille ja tietenkin meille ihmisille. Vaikka kaikenlaiset öttiäiset eivät aina ole kovin kivoja niiden päästessä yllättämään, ovat ne kuitenkin niin välttämättömiä ekosysteemeille, että niitä kannattaa sietää. Itikoita en kuitenkaan meinaa kestää, vaikka niillekin siedätystä tulee joka kesä runsain mitoin.



9.6.2022

Kotkansiipien suojassa

Meillä on kotkansiipisaniaisia reunustamassa terassia ja erottamassa oleskelualueen muusta Kotitalon puutarhasta. Nuo saniaiset ovat kasvaneet samalla paikalla jo pari vuosikymmentä ja näin alkukesästä ne ovat kauneimmillaan. Auringossa hehkuva vihreä väri on ihanan raikas ja usein istahdankin aamukahville terassille ja vain nautin vihreyden voimaannuttavasta vaikutuksesta.


Kotkansiipi on suurikokoinen saniainen, joka kasvaa yli metrin korkuiseksi, pystyoksaiseksi mättääksi. Kotkansiipialueellamme kasvaa vahvoja mättäitä ja uusia nousee joka kevät. Kasvi lisääntyy itiöpesäkkeistä, jotka sijaitsevat erillisissä itiölehdissä, mutta ilmeisesti lisääntymistä tapahtuu myös rönsyjen avulla. 

Saniaiset yleensä menestyvät parhaiten kosteassa ja ravinteikkaassa maassa. Puutarhamme kotkansiivet ovat kuitenkin osan päivästä auringossa, joten niiden lehdet ruskistuvat loppukesästä hieman aiemmin kuin varjossa kasvavat saniaiset. Useimmat poistavat vanhat lehdet ja oksat pois vasta seuraavana keväänä, mutta me olemme todenneet ihan toimivaksi leikata ruskistuneet lehtivarvut pois jo loppukesästä.

Kuulin juuri, että ennen rullalta aukeamistaan pienet kotkansiiven lehdet voi valmistaa syötäväksi keittämällä, höyryttämällä, paistamalla tai vokkaamalla. No, tänä kesänä tätä ei enää voi kokeilla, sillä pihamme kotkansiivet ovat jo lähes metrin korkuisia kasveja.





8.6.2022

Elämä pääsi yllättämään kevään ja kesän työt

Tiedätkös tunteen, kun olet tehnyt loistavan kevätsuunnitelman, kylvänyt tammikuusta alkaen kasvien siemeniä sillä odotuksella, että säiden lämmetessä saat kosketuksen multaan, pääset ihailemaan hyötytaimien ja perennojen kasvua ja sipulikukkien loistoa - ja sitten et voikaan tehdä noita asioita!

Olin pitkään leikkausjonossa jalkaterän leikkaukseen ja vihdoin sain kutsun toimenpiteeseen. Ikävästi se sattui kasvattamieni taimien ajateltuun istutusajankohtaan, mutta prioriteettia ei kyllä tarvinnut kahdesti miettiä - leikkaus tehtiin viimeisenä keinona kiputilan poistamiseksi. Nyt toipuminen etenee päivä päivältä  kyynärsauvojen ja kantakengän avulla. Tänään pääsin jo piipahtamaan ulos postilaatikolle asti. Heinäkuussa pitäisi päästä normaalisti liikkumaan.

Kun leikkauspäivä tuli tietoon, ensi reaktiona tuli lamaantuminen ja sitten alkoi melkoinen pähkäily, miten ihmeessä puutarhan ja kasvihuoneen  alkukesän töistä selvitään. Tomaattien ja paprikoiden yms. taimet - yhteensä n.150 taimea - olivat ehtineet jo venähtää melko kookkaiksi sisätiloissa, koska tämän kevään istutusaikataulua piti jo viileiden säidenkin takia siirtää toukokuun loppupuolelle (kasvuvyöhyke IV). Leikkausta edeltävänä viikonloppuna päätettiin sitten lopulta siirtää taimet Rantatalolle ja istuttaa rannalle kasvihuoneeseen tiedostaen riskit hallaöistä. Kolme pitkää päivää tehtiin töitä perheenjäsenten avustuksella ja lopulta taimet oli istutettu, tukilangat kiinnitetty ja kasteluvesisaavit täytetty. Ensimmäiset yöt pidettiin lämmitintä päällä ja niinpä taimet selvisivät kriittisimmistä vuorokausista kasvihuoneessa, vaikka niitä ei ehditty valmistelemaan siirtoon karaisemalla ulkona.

Viherpeukalo ei välttämättä siirry geeniperimässä,  mutta harjoitus tekee mestarin ja esimerkki antaa mallia jälkikasvulle. Näin uskon. Niinpä tytär siirtyi Rantatalolle koiransa kanssa ja hän otti vastuulleen alkukesäksi kasvihuoneen töistä huolehtimisen. Koska minä olen toipilaana vielä jonkin aikaa kotona, pääsen kuitenkin näkemään puhelimen ja facetimen avulla taimien hyvinvoinnin nuoren naisen hellässä hoivassa. Mukana hyörinässä pyörii useinkin pieni nelijalkainen ystävä, joka varmistaa kuonollaan mullan riittävän kosteuden. Rantatalon keittiöpuutarhassa tytär kylvää siemenet viljelylaatikoihin. Vastaavasti Kotitalon puutarhatöistä vastuun otti mieheni ja niinpä meillä on myös pari kesää kesannolla olleisiin Kotitalon puutarhan viljelylaatikoihin kylvetty herneet, salaatit ym. Ja mansikkamaakin sai uusia taimia vanhojen, parhaan satokykynsä menettäneiden pensaiden tilalle.

Näin voin rauhassa keskittyä toipumiseen ja jalan kuntoutukseen. Odottavan aika on pitkä, varsinkin jalka koholla lepäillessä. Viihdykkeinä toimivat nyt muiden blogipostaukset, lukuisat puutarhalehdet ja tv:n päiväohjelmat puutarhasarjoineen. Uusia suunnitelmia syntyy tuleville kasvukausille lähes päivittäin. No, aina kaikkia suunnitelmia ei pääse toteuttamaan, mutta kivaa on myös haaveilu ja siihen minulla on nyt ruhtinaallisesti aikaa!

Aurinkoista ja satoisaa kesää kaikille viherpeukaloille!

 



13.4.2022

Viherkasvit kevätkäsittelyssä

Ennakoin yleensä tulevia tilanteita ja niinpä viherkasvien multaa tuli ostettua jo sydäntalvella varastoon. Lopulta muistin  onneksi nostaa multapussin sisälle sulamaan, sillä olin kalenteroinut mullan vaihdolle aikaa parille viikolle. Mullan sulamista odotellessa oli aikaa havainnoida viherkasvien kuntoa sekä tarvetta mullan ja ruukun vaihdolle.

Kirjovehka on kestänyt hyvin talven pimeyden ja tarvitsi nyt vain osittaisen mullan vaihdon. Samoin olivat suuret anopinkielet erinomaisessa kunnossa ja ne pääsivätkin suurempiin ruukkuihin.

Toisin oli käynyt jukkapalmulle. Olin jo talven aikana huomannut, ettei kasvi voinut hyvin. Olin sijoittanut sen talveksi ilmeisesti liian pimeään paikkaan ja myös jossain vaiheessa kastellut sitä liikaa. Nyt tarvittiin järeitä toimenpiteitä kasvin pelastamiseksi. Ensi töikseni leikkasin terävällä veitsellä kolme latvusta irti rungosta. Tarkempi tutkiminen osoitti, että latvuksien tyvi oli sisältä tummunut, joten leikkasin niistä pois siivuja, kunnes oksien leikkauspinta oli vihreä ja terveenoloinen. 

Istutin jokaisen jukkiksen latvan omaan ruukkuunsa ja nyt odotan jännityksellä, miten niiden juurtuminen onnistuu. Valon määrää olen lisännyt lisävaloilla kaikille viherkasveille, sillä korkeat lumikinokset heikentävät edelleen valon pääsyä sisään ikkunoista.

Seuraavaksi hoitoleikkaukseen pääsivät kaksi jouluista tulilatvaa, joista leikkasin pois suuret lehdet ja istutin kasvit uuteen ruukkuun. Nyt ne näyttävät hieman raasuilta, mutta kokemuksesta tiedän, että kesällä ne kasvavat runsaasti ulkona ja aiemmin olen saanut tulilatvat kukkimaan uudelleen juuri kesän aikana. Myös marraskuun kaktus pääsi uuteen ruukkuun ja näyttää virkistyneen jo parissa päivässä, joten näkyvissä olevat uudet kukkien alut saattavat jopa aueta keväällä. Kukinta-ajankohdalla ei minusta ole niin väliä - pääasia on, että kaktus kukkii joskus.

Vuosi sitten kylvin klementiinin siemeniä ja niistä on kasvanut kolme kivaa, pientä viherkasvia. Vuosikasvu ei ole hurja, mutta kaikki näyttävät hyvinvoivilta, joten ne todennäköisesti pääsevät kesällä kasvihuoneeseen lämpimään ja kosteaan saadakseen uuden kasvupyrähdyksen.

 

 Rönsylilja on mielestäni aika kiva kasvi, jonka myös voi viedä kesällä ulos. Viime kesänä rönsyliljat kasvoivat näyttäviksi pehkoiksi. Valitettavasti en ottanut niitä riittävän ajoissa sisään, joten syysmyrsky runteli osan lehdistä ja jouduin  leikkaamaan niitä rajusti. Rönsyliljat olivat nyt täyttäneet juurimukuloillaan ruukut, joten jaoin ne useammaksi. Nyt uusia kasveja on juurtumassa peräti viidessä ruukussa, joten keväällä niille on etsittävä uudet, tilavammat kasvupaikat. Tein jo valmiiksi muutaman uuden makramee-amppelin, ettei ainakaan niiden puutteesta jää ruukkujen sijoittelu kiinni.

Rantatalolla talven viettänyt pylvästyräkki näytti kasvaneen talven aikana hurjasti pituutta, joten siitä olikin nyt hyvä napsaista muutama pistokas. Samalla emokasvi tanakoituu ja alkaa pian haaroittumaan leikkauskohdista. Kaikki leikkauspinnat suihkutin kylmällä vedellä, jotta allergisoivan mahlan vuotaminen loppui. Pistokkaat kuivahtivat muutaman päivän ennen kuin istutin ne multaan.Nyt nuo kasvitapit saavat rauhassa juurtua ja emokasvikin toipua ennen seuraavien pistokkaiden leikkaamista.

Parhaiten talvesta selvisi palmuvehka, sillä se ei vaadi runsasta valoa ja lämpöolosuhteetkin ovat olleet  sopivat. Se on tehnyt uusia lehtiä, joten tein kasville vain osittaisen mullan vaihdon.

Pääosa näistä kodin viherkasveista muuttaa kotoa rantataloon kesän ajaksi siellä vakituisesti  asuvien viherkasvien seuraksi. Saavat siellä valoa ja rakkautta, eikä niiden kastelukaan unohdu, kun ovat kesällä kotipuutarhurin kanssa samassa osoitteessa.

Mullat vaihdettu. Pistokkaat istutettu. The job is finally done!

25.3.2022

Ilman pielikkejä ei tule kesää

On jokasyksyinen pohdinta, yritänkö talvettaa pielikit eli pelargoniat. Niinpä lähes joka talvi minulla on erilaisia pelargonioita uinumassa ruukuissaan kotona tai rantatalossa yhdessä huoneessa, jonka lämpötila talvikaudella pidetään noin +12 asteessa. Valon määrän lisääntyessä ohuet oksat venähtävät nopeasti ja leikkauksella pyrin saamaan kasvien voiman suuntaamaan uusien, napakoiden lehtien kasvatukseen.

Talvehtineiden pelargonioiden leikkaus - ennen ja jälkeen

Keväisin huomaan kylväväni pelargonian siemeniäkin varmistamaan kesäisten kukkien riittävyyden kahdessa puutarhassamme. Niin tein tänäkin vuonna ja valkeat, vaaleanpunaiset ja punaiset lajikkeet ovat jo pikkutaimina kasvamassa kukin omassa ruukussaan. Istutin pelargonian siemenet tammikuun puolivälissä  kylvömultaan, josta ne koulin kuukauden kuluttua ensimmäisen kerran taimimultaan. Nyt on jo toinen siirto tehty isompiin ruukkuihin, joissa taimet saavat kasvaa lopulliselle kasvupaikalle siirtoon saakka.

Pelargonian taimet 10 viikkoa kylvöstä

Kun puutarhamyymälät keväällä avaavat ovensa, käyn kurkkaamassa myös niiden pelargoniatarjontaa. Niiden taimet ovat vahvempia ja pensasmaisempia kuin itsekasvatetut, mutta muutamassa viikossa omat kukat kyllä saavuttavat myynnissä olevien kokoluokan. Latvon kasvit keväällä, mikä hidastaa kukintojen muodostumista. Leikkauksen avulla kasveista tulee kuitenkin tukevat ja pensasmaiset.

Leikattu emokasvi vahvassa kasvussa

Yksi syy pelargoniainnostukseeni on se, että ne jaksavat kukkia koko kesän pitkälle syksyyn. Yksinkertaiset kukinnot kestävät yllättävän hyvin järven rannalla sadetta ja myrskyä sekä auringon paahdetta. Lannoitan pelargonioita koko kesän ja poistan säännöllisesti kellastuvat lehdet ja vanhenevat kukinnot, jotta kasvien energia suuntaa uusien kukintojen kehittämiseen.


 

22.2.2022

Multaa sormissain - taimien koulinta on alkanut!

Kalenterissani oli tammikuulle itse kirjoittamani muistutus maltillisesta siementen kylvämisestä, ettei kotitalo muuttuisi jälleen viidakoksi ennen kasvien siirtämistä rantatalolle ja lopulta kasvihuoneeseen. No, maltoinko riittävästi? Tammikuun loppupuolella kylvin suippopaprikalajikkeiden ja pelargonioiden siemenet ja siinä samalla päätin kylvää myös ruusukaalin ja basilikan. 

Sain hyvän vinkin, että pensastomaatin aikaisella kylvämisellä nopeutuu oman tomaattisadon saanti.  Siispä multaan pääsivät myös pensastomaatin siemenet.

No, nyt on myös 'Tiny Tim' -pensastomaatin taimia sellainen 30 kappaletta jo koulittuna.  Pensastomaatti ei kasva korkeaksi, ei vaadi tuentaa eikä varkaiden poistoa. Hyvät kriteerit siis aloittaa kasvatus lisävalaistuksen avulla ehkä jo nyt. 

Suippopaprikalajikkeina minulla kasvaa punainen 'Thor' ja keltainen 'Astor'. Lisäksi kasvatan minipaprikaa, jolle en enää muista lajiketta.  Kaikki paprikan siemenet ovat jo usean vuoden ajan otettu omista paprikoista ja itävät tosi hyvin. Maku on mehevä ja sato runsas.

 

 

 

 

 

Basilika on ollut hyvä kumppanuuskasvi tomaateille kasvihuoneessa, joten ehkä basilikat taas löytävät lopullisen kasvupaikkansa sieltä. Basilikaa tulee käytettyä aivan liian vähän siihen nähden, kuinka paljon sitä meillä yleensä kasvaa. Ehkä alkavan kasvukauden yksi tavoite voisikin olla basilikan ja muiden yrttien käytön lisääminen.

Ruusukaalia en aiemmin ole kasvattanut, mutta nyt yhdeksän urheaa taimen alkua on koulittu omiin ruukkuihinsa. Ruusukaalin kasvu siemenestä sadoksi vie kauan, joten siksi innostuin kylvämään siemenet jo nyt. Toivottavasti kasvuolosuhteet ovat sopivat taimikasvatuksen ajaksi. Lopullinen sijoitus tulee olemaan keittiöpuutarhan yhdessä viljelylaatikossa kenties avomaan kurkkujen seurana. Ruusukaali kasvaa jopa 70 cm korkeaksi, joten avomaan kurkkujen kasvaessa maata pitkin, yhdistelmä saattaa olla hyvä mm. viljelytilan käytön suhteen. Kaalien suojaaminen on varmasti tarpeen, eikä suojaamisesta ei ole haittaa kurkuillekaan.

Nyt siis ovat sormet saaneet tällä kasvukaudella ensi kosketuksen multaan! Tuntuupa hyvältä! Nyt maltan odottaa seuraavien siemenkylvöjen osalta maaliskuun alkuun. On siis aika suunnata katse huonekasveihin, tarkistaa viherkasvien kunto ja multatilan riittävyys. 

Joko sinulla on multaa kynsien alla?

16.2.2022

Kaikella on aikansa

Kun 1990-luvulla hankimme pientalotontin, kasvoi koko alalla nuorehko koivikko, jota saimme ihailla lähes 3 vuotta ennen kuin rakentaminen alkoi, jolloin suurin osa puista sai väistyä talon ja pihan tieltä. 


Tontille kuitenkin jäi kasvamaan kymmenkunta koivua (kuva vuodelta -96), joiden valkoista runkoa ja jumalaisen kauniita ja lehteviä oksia olen ihaillut suunnattomasti näiden vuosikymmenten aikana. Jotenkin koivut ovat juurtuneet suomalaiseen sielunmaisemaan.

Pihapuut ovat vuosien saatossa kasvaneet, paksuuntuneet niin, ettei niitä rungon ympäri halattaessa enää sormet yllä toisiinsa. Osa puista on jo poistettukin, nyt piha-alueella komeilee enää kahdeksan jättiläistä. 
 
Keväällä koivun urpuja on hurja määrä, ja pihakoivuista kantautuu melko paljon roskaa sisätiloihinkin.Vastaavasti alkusyksystä "lehtien levikki" on ääretön - myös naapurien mielestä. Juuri, kun piha-alueet pääosin on saatu haravoitua, syystuulen puhuri lennättelee uuden lehtimaton maan pinnalle.

Kaksi vanhaa puuta        

Kaikella on aikansa. Niin myös pihakoivujen elämällä. Osassa koivuista näkyy runkovaurioita ja osasta aikanaan tehty latvan katkaisu on edesauttanut lahoamista alkuun.  Tänä talvena, mieheni kotoillessa, on viisi koivua alkanut karsiutua oksa kerrallaan. Korkean lumikinoksen päältä ja jopa tikkailta käsin - yhä ylempää ja ylempää lentelee oksia maahan.  Välillä myös on käyttöä moottorisahalle, kun kohdalle sattuu järeämpi oksa. Nyt aika karunnäköisiksi karsitut puut odottavat vielä joitakin päiviä ammattilaisten lopullista iskua: "Timber!" Kun puut on kaadettu, alkaa klapien teko ja niiden pinoaminen seuraavien talvien polttopuiksi.

Samanaikaisesti, kun koivujen poisto avartaa puutarhaamme ja tuo tilaa muille kasveille, on itselläni hieman ristiriitaiset tunnelmat. Monimuotoisuuden lisäämistä kaupunkipihoilla pyritään vauhdittamaan ja lahoavilla puuaineksilla olisi puutarhan eliöille monenlaista käyttöä. Toisaalta ikääntyvät puut lisäävät myös riskiä myrskyjen aiheuttamista vaurioista mm. rakennuksille, joten on myös vastuullista tarkistaa  pihapuiden kunto ja tarvittaessa poistaa mahdollisesti vaaraa aiheuttavat. 

Pihapuiden kaadosta syntyy jonkin verran vaurioita myös puutarhalle puhumattakaan oksien ja risujen määrästä. Lehtipuita voi kaataa näihinkin aikoihin ja paksu lumihanki ehkäisee jonkin verran runkojen kaatumisesta aiheutuvia vaurioita puutarhan muulle kasvillisuudelle. Lumien sulettua on tarkistettava tilanne ja varmaan tulee jotain kunnostettavaakin, jota tällä hetkellä ei osaa edes ajatella. Rantalon puutarhassa tänä keväänä tuskin tehdään mitään suurta - lukuunottamatta tietysti kasvatusta keittiöpuutarhassa ja kasvihuoneessa - sillä tämä toinen, kotitalon puutarha vaatii nyt extrahuomiota.

Jätämme tässä vaiheessa kuitenkin vielä pari kaunista koivua kotipuutarhamme takaosaan ihailtavaksi. Ja kun suuntaa katseensa  hieman kauemmaksi, lisää koivuja löytyy myös naapurien tonteilta. Lehtipuista ei siis ole pulaa asuinalueellamme.

Koivuilla tuntuu olevan jokin erityinen merkitys minulle, sillä niitä löytyy useista tauluistammekin. Ehkä ne muistuttavat lapsuuteni kesistä, jotka sain viettää mummolassa maatilalla ja juoksennella koivujen varjostamalla polulla kohti rantaa matkalla ukin kanssa veneellä kalastamaan. Kaupunkilaistytölle kesät maalla olivat tuolloin riittävän eksoottisia kokemuksia.

J. Parviaisen maalaus                 


11.2.2022

Maata näkyvissä, ohoi!

Kasvien hyvinvoinnin varmistamiseksi on tarpeellista  huomioida maa-aineksen sopivuus  kasveille. Maanparannus on toisinaan välttämätöntä. Yrityksen ja erehdyksen tietä on tullut kuljettua useampaan kertaan, kun jokin puutarhaan istutettu kasvi ei saakaan lajin tarvitsemia ravinteita tai ylipäätään ei ole sijoitettu sille sopivaan paikkaan.

 

On myös tullut huomattua, että mikäli paljasta maanpintaa jää näkyviin, ei mene kauaa, kun sen täyttävät rikkaruohot tai muut ei-toivotut kasvit. Monimuotoinen kotipiha -koulutuksesta sain ajatuksen pohtia, onko puutarhassamme maa-ainesten suhteen joitakin ongelmakohtia, joihin olisi syytä tehdä muutoksia lumikinosten haihduttua tulevana keväänä.

 


Osa Rantatalon puutarhasta on ns. vanhaa osaa, johon  juurikaan vielä emme ole tehneet muutoksia. Suurin alue lienee omenapuutarha, jossa ainoa vuosittain tehty parannustoimenpide on ollut vanhojen omenapuiden leikkaaminen. Puiden alla on nurmikkoa ja osan alueesta peittävät erilaiset maanpeitekasvit, joita olen myös viime kesänä lisännyt pikkutaimista. Maanpeitekasvit kukkivat ja leviävätkin ihan hyvin, mutta loivassa rinteessä on vanhaa ja kulunutta maa-aineista, joten ainakin alueen lannoittaminen  on tarpeen. Ehkä samalla on syytä myös lisätä tuoreempaa maa-ainesta kasvien sekaan.

 


Perennapenkeissä maata on näkyvissä, tosin isossa kukkapenkissä maahan on sekoittunut ja osin maatunutkin vanhaa kuoriketta. Epäilen, ettei tuon penkin ph-arvo ole sopiva kaikille siihen istuttamilleni kasveille, joten keväällä on syytä tarkistaa kasvien hyvinvointi. Tarvittaessa muokkaan penkkiä ja lisään puutarhaturvetta nykyisen mullan sekaan. 


 

Kalkki- ja kevätlannoitesäkit hankittiin valmiiksi syysalesta kevään tarpeita varten. Niitä voidaan hyödyntää lähes kaikkien puutarhan kasvien kasvun edistämiseksi. Poikkeuksen tekevät alppiruusut ja tuijat, joita meillä on erillisryhminä sekä aitakasveina. Havu-rhodolannoitetta menisi hurja määrä havuille ja alppiruusuille, mutta valitettavasti tuota lannosta on ollut saatavissa vain alle kilon rasioissa. Sen sijaan olemme käyttäneet perunalannoitetta tuijien ja alppiruusujen lannoitukseen, sillä ravintoaineiden suhde on melkein sama kuin varsinaisessa lannoitteessa. 
Ja hyvin ovat tuijat kasvaneet! Neljässä vuodessa ensimmäinen aita saavutti tavoitepituutensa ja  latvat onkin typistetty niiden pituuskasvun tyrehdyttämiseksi. Toinen tuija-aita (kuvassa istutuskesänä) on istutettu kaksi vuotta sitten, joten se saa vielä kasvattaa pituuttaan.

 

Näkyykö sitä paljasta maata - siis kesällä? No, eipä juuri, edellä mainittua kukkapenkkiä ja yksittäisiä pikkulaikkuja lukuunottamatta. Ja se on hyvä, sillä paljas maa on herkemmin kuluvaa ja sen ravinteet huuhtoutuvat pois. Kun puutarhan monimuotoisuutta haluaa lisätä, erilaiset olosuhteet ja kasvit sekä monipuoliset maa-ainekset antavat siihen mahdollisuuden. Vaikka rantapuutarhassa nyt kompostoidaankin pääosa puiden lehdistä sekä kasvien varsista, jätetään  osa alueesta myös luonnolliseen tilaan, jossa puutarhan pieneliöillä on mahdollisuus elää rauhassa. 

Onko sinun puutarhassasi paljasta maata näkyvissä?

#monimuotoinenkotipiha #martat #monimuotoisuus

1.2.2022

Puutarhan monimuotoisuus tavoitteeksi

Puutarhan suunnittelussa olisi hyvä ottaa huomioon erilaiset tarpeet ja pohtia luonnon monimuotoisuutta. Kaupunkiympäristössä pihat ja puutarhat ovat usein viimeistä nurkkaa myöten muokattu siistiksi ja toisinaan tylsäksikin alueeksi. Toisaalta halutaan helppohoitoisuutta ja toisaalta vehreyttä ja värikkyyttä.

 
Usein kasvit ja niiden kukkien värit soinnutetaan rakennuksen ja sen sisustuksen mukaiseksi, jopa skandinaavisen värittömiksi. Kieltämättä valkoiset kukat ja kukkivat pensaat ovat viehättäviä, mutta joskus pihat kaipaavat jotain värikästä kiintopistettä tai luonnonmukaisempaa aluetta.

Itse uskon vahvasti myös luonnon kukkien ja kasvien voimaan, sillä niiden avulla pölyttäjät ja muut pörriäiset viihtyvät ja voivat hyvin. Ja useat hyötykasvitkin tarvitsevat pölyttäjiä. Ellei niitä puutarhassa lentele ja kuitenkin haluaa kukkivia ja hyvin voivia, myös satoa tuottavia kasveja, on puutarhurin toisinaan syytä itse toimia pölyttäjänä vaikkapa pienen pensselin avulla. Tämähän on tuttua puuhaa monille kasvihuoneviljelijöille. Tosin luomalla pölyttäjille ja muille eliöille vapaamman ympäristön, kaikki  puutarhan "hyödyntäjät" saavat enemmän osakseen.

Sorsapoikue löysi syötävää rantanurmikolta


Selatessani kesällä ottamiani kuvia havaitsin, että  kameran otoksiin - yhteenkään sadoista kuvista - ei ollut tallentunut lainkaan pölyttäjiä, esim. perhosia. Niitä kuitenkin viime kesänä muistan lennelleen ihan mukavasti ja pistiäisiä pörräsi terassin räystäiden rakoihinkin kohtuullisen usein. Ensi kesänä täytyykin kuvata pölyttäjiä ja tutkia myös lentävien pistiäisten tuntomerkkejä, jotta nopeammin toisistaan mm. ampiaisen, kimalaisen ja mehiläisen.

Kivikkoisen rannan reuna-alue on jätetty puutarhassamme  osittain luonnon tilaan, mikä johtuu siitä, että järven vedenkorkeus vaihtelee suuresti vuosittain ja jopa kesäkuukausienkin aikana. Näin ollen rantapenkan muoto vaihtelee tuulten ja aallokon mukaisesti. Myrskyaallot liikuttelevat suuriakin kiviä ja toisinaan niitä löytyy korkealta penkalta keskeltä nurmialuetta. Luonnon voimat ovat mahtavat. 

 

Tuuli ja aallokko muokkaavat rantaa

Jotta pölyttäjille ja muillekin ötököille löytyy ravintoa, olen ajatellut lisätä rannan monimuotoisuutta lisäämällä kukkivia kasveja, heiniä ja saniaisia ym. kasveja alueelle, joka on puiden varjossa, mutta ihan rantakivikon tuntumassa. Vaikka tuo alue ei ole suuren suuri, on se kuitenkin yksi askel puutarhan monimuotoisuuden kasvattamiseksi.

Sopuisasti sekaisin kukkivat istutetut ja luonnon kasvit

 

Osallistuin Marttaliitto ry:n koordinoiman Monimuotoinen kotipiha, Kestävä ja syötävä kotipiha kaupungissa -hankkeen verkkokoulutuksen ensimmäiseen osaan tiistaina. Parituntisen aikana sain useita ideoita pienistä teoista, joilla puutarhan kasvit ja muut eliöt saadaan voimaan paremmin. Saaduista opeista ja niiden hyödyntämisestä omassa puutarhassa kerron lisää tulevina viikkoina, kun seuraavilla kurssikerroilla saan lisää syvennettyä tietoa.

Sain aiemmin tiedustelun, voisiko pihamme toimia em.hankkeessa alueemme pilottina. Koska omakotitalomme tontilla toteutetaan suurten pihapuiden kaatoa tulevan kevään aikana, en valitettavasti voinut pilottiin lupautua. Toinen tonttimme eli rantatalon puutarhamme, jossa puuhastelemme pääasiallisesti, ei luonnollisestikaan soveltunut kaupunkipihan pilottikohteeksi. Innolla seuraan, millaisia pilottipihakokeiluja tuon hankkeen aikana syntyy.  

#monimuotoinenkotipiha #kotipiha #martat



31.1.2022

Lähiruokaa

Ajankohtainen aihe ilmastonmuutokseenkin liittyen on oma hiilijalanjälki. Sitä en kuitenkaan ole kovin usein tullut pohtineeksi, kun  puutarhassa puuhailen tai maata muokkailen valmistellen hyötykasvien istuttamista. Toisaalta käyttäytymisen muutos lähiruokaa suosivaksi on yksi askel oikeaan suuntaan.

 

On kyllä hyvä käyttää oman satokauden kasviksia, kun ne kypsyvät. Tomaatit, kurkut, paprikat, herneet, kurpitsat ym. maistuvat parhaimillaan tuoreina käytettyinä. Samoin on  järkevää poimia hedelmiä, kerätä ja myös säilöä marjoja ja sieniä. Itsekasvatetut tai ainakin kotimaiset kasvikset ovat myös ilmaston kannalta hyvä valinta, niiden kuljetuskustannukset ja päästöt ovat pienemmät.

 ~~

Toki, kun talvikauden aikaan klementiinit ja appelsiinit tulevat kauppoihin, kyllä ne löytävät tiensä myös meille. Hedelmät  ovat hyviä ja helposti mukana kulkevia  välipaloja. Kun pyrimme siihen, että syömme säännöllisesti viidesti päivässä, viikossa välipala-aineksia tarvitaan melkoisesti. Kesäisin on vaivatonta, kun tarvittavat ainekset löytyvät helposti kasvihuoneesta tai mansikkamaalta. Talvisin välipalat vaativat enemmän paneutumista.

~~

Olen viimeisen vuoden kuluessa kasvattanut systemaattisesti kasvisten osuutta ruokavaliossamme. Helpoiten se onnistuu vihersalaattien tai raasteiden muodossa, mutta myös itsetehdyt kasvispihvit ja -piirakat maistuvat herkullisilta. Smoothiet eivät ole vielä olleet säännöllisesti mukana menussa, mutta ensi kesälle aion lisätä niiden valmistusta omista aineksista.

 ~~

 

Kun otsikko on lähiruokaa, en voi ohittaa tuoretta järvikalaa, jota meillä on tarjolla ympäri vuoden mieheni kalastusharrastuksen seurauksena. Kypsennystavat vaihtelevat saaliin ja ajankohdan mukaan. Kun talvisin leivinuuni on lämmitetty, syntyy siellä maukkaita uunikaloja ja omalla reseptillä herkullista ketsuppikalaa. Kalapihvejä teemme myös, kalakeittoa unohtamatta. Ja kesäisin myös savustamme ja grillaamme kaloja.


Tämän talvikalastuskauden suurin haukimonsteri painoi 15 kg. Useimmiten ruokapöydässämme on kuitenkin ahventa, madetta,  lahnaa tai kuhaa.

 ~~

Lihatuotteet ostamme kaupasta ja lihan alkuperän tarkistamme joka kerta. Vain suomalainen liha siirtyy ostoskärryyn.

 

Teemme ruokaostokset kerran viikossa ja samalla toimitamme myös iäkkäälle äidilleni ruokatarvikkeet hänelle kotiinsa. Näin tulee toimittua suunnitelmallisesti ja ostettua harkiten täydennystä kaappeihin, ja samalla hiilijalanjälkemme on pienentynyt - edes hieman. Omavaraisuutta koetamme edelleen kasvattaa, sillä kotona tehty ruoka omista raaka-aineista on kyllä ihan parasta! Toivotaan siis hyvää kasvukautta ja runsasta satoa tällekin vuodelle!