Tarinasivut

28.6.2022

Ruusun tarina

Yksi kauneimmista kukkivista pensaista on juhannusruusu. Kotitalon puutarhassa on alusta alkaen kasvanut juhannusruusu, jolle minulla on erityistä tunnearvoa. Pensaan juurakko on lähtöisin isäni isän suvun kotimaisemista, josta se kulkeutui isovanhempieni mukana heidän muuttaessaan isäni lapsuuskotiin. Kun vanhempani 1960-luvulla hankkivat kesämökkipaikan järven rannalta, saivat he osan tuosta samaisesta juhannusruususta istutettavaksi uuteen pihapiiriinsä. Kun sitten minä mieheni kanssa rakensimme ensimmäisen oman kotitalon, tuolle tontille istutettiin myös pieni osa tuosta ruusupensaasta. 

Myös nykyisessä Kotitalon puutarhassa kasvaa suvun pihapiireissä kasvaneen ruusupensaan osa. Ruususta on kasvanut runsaasti kukkiva suuri pensas, jonka jo kertaalleen olemme leikaneet maantasalle. Juhannusruusu ei tästä rajusta operaatiosta pahastunut. Se puski innokkaasti uusia vesoja ja niinpä se on saavuttanut suuren kokoluokan uudelleen. Ja kukkia riittää.

Eräs ystäväni lahjoitti aikanaan minulle päivänliljan, joka löysi paikkansa suihkulähdeallasta reunustavasta kukkapenkistä osittain omenapuun varjossa. Tämä keltaisena hehkuva kukka on liljoista ehdoton suosikkini ja se onkin ainoa liljakasvi Kotitalon perennapenkissä. Kukinta-aika on lyhyt, mutta sitäkin ihanampi oli juhannuksena havainnoida keltaista kukkaloistoa.

Samassa penkissä kukkii myös entisen, pitkäaikaisen työkaverini lahjoittama särkynyt sydän. Tämä kasvi näytti joku vuosi sitten jääneen muiden isojen perennojen varjoon. Kun jaoin juurakon ja siirsin kasvin alut penkin takareunaan, vahvistuivat sydämet ja niinpä  ne kukkivat jo tänä kesänä runsaasti.

Perinteisiä perennakasveja edustaa myös vaaleanpunainen akileija, joka leviää herkästi ja yllättävästi sen taimia löytyy milloin mansikkamaalta, milloin pensasaidan juuresta. Ihana kukka se on ja muistuttaa minua lapsuuden mummolasta, jonka tuvan seinustalla sitä kasvoi runsaasti.

Edellä mainitut kasvit kukkivat siis Kotitalon puutarhassa, jonka mansikkamaalla pensaiden kukinta on parhaillaan loppumassa ja mansikoiden kypsymistä seuraavat niin linnut kuin oravatkin. Pian on aika peittää mansikkamaa hallaharson suojaan, jotta kypsyviä marjoja jää syötäväksi itsellekin. Harso päästää läpi niin auringon lämmön ja riittävän valon sekä sadeveden, mutta suojaa kuitenkin marjat niin, etteivät linnut jää kiinni suojakankaaseen.

Vaikka kasvit uusiutuvat versoessaan, on useilla muillakin puutarhani kasveilla historiaa ja noilla tarinoilla on suuri merkitys, kun kiertelen puutarhassa havainnoimassa tämän kesän kasvustoja. Punalehtinen koivu on aikanaan istutettu Rantatalon puutarhaamme. Koivulla on ikää jo lähes 30 vuotta, joten se on aikanaan ollut melkoinen erikoisuus. Ensimmäinen, mutatoitunut punalehtinen koivuhan on löydetty vasta 1970-luvulla. Erikoista on, ettei punalehtinen koivu kasva suureksi muiden koivulajien tapaan. Sen valkoinen runko on edelleen hoikka ja pituutta puulla on vain viitisen metriä.

Rantatalon puutarhassa tulppaanien kukinta on nyt ohi ja perennapenkissä on hetken tauko ennen seuraavaa kukkaloistoa. Perenna- ja sipulikukkaistutukseni tällä tontilla  ovat vielä melko nuoria,  joten mielenkiinnolla odotan perennojen kukintoja. Useiden perennojen lehdet ovat jo vahvassa kasvussa, joten toivossa on hyvä elää.

Varmaan lähes jokaisella kotipuutarhurilla on kasveja, joiden tarina ja historia nostaa kasvin arvoa - ainakin tarhurin omassa mielessä. Millaisia tarinoita sinun kasveillasi on kerrottavanaan?




9 kommenttia:

  1. Kasveihin liittyvät tarinat korostavat niiden merkitystä. Kiva pysähtyä jonkun kasvin kohdalla ja muistaa sen antajaa.
    Meilläkin juhannusruusulla on pitkä historia. Se on peräisin anopin lapsuudenkodista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että teilläkin juhannusruusulla on oma tarinansa. Parhaillaan saakin nauttia kukinnan lisäksi ihanasta tuoksusta.

      Poista
  2. Minunkin lapsuudenkodissani kasvoi juhannusruusu, josta sain sitten istukkaita omaan pihaani, jossa ne kukkivat nyt parhaillaan. Juhannusruusuun liittyy varmasti hyvin monella lämpimiä muistoja, etenkin lapsuuden kesistä. Niin on omallakin kohdallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva lahjoittaa ruusua seuraavalle sukupolvelle, jos he oman puutarhan joskus omistavat. Nyt jaellaan kukkivia ruusunoksia maljakkoon.

      Poista
  3. Ihania tarinoita! Minulla on pihassani kulleroa, jonka siemenet mummoni on alunperin tuonut Lapista oman mökkinsä pihaan Savoon. Arvokas kasvi🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteinen kullero on niin huippu! Hienoa, että se on löytänyt tiensä puutarhaasi.

      Poista
  4. Kivat tarinat! On aina mukavampi, jos puutarhassa on kasveja, joilla on historiaa kuin että olisi ostanut kaikki taimistolta. Tavallinenkin kasvi saa siten lisäarvoa.
    Minulla kasvaa "perintöpioni", jonka historia ulottuu vähintään 1950-luvulle saakka. Isomummoni sai 1957 jakopalan siitä omaan kotiinsa ja aikanaan mummoni häneltä, äitini mummoltani ja viimeisimmäksi minä äidiltäni. Todennäköisesti pioni on vieläkin vanhempi, sillä kukapa nyt vain muutaman vuoden ikäisestä kasvista jakopalaa kenellekään antaisi. Vaikka minulla on muitakin vanhoja kasveja, niin kyllä niiden kaikkien tarinat kalpenevat pionin rinnalla.
    Mukavaa kuun vaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa upea historia pionillasi, joka on saannut ilahduttaa jo montaa sukupolvea suvussanne. Millaisia suvun tarinoita se voisikaan kertoa! Mukavaa heinäkuun alkua sinullekin!

      Poista
  5. Ihanania muistojen kasveja. Minä sain tänä vuonna anopilta yli sata vuotta vanhaa keisarinkruunu kantaa. Sitten olen saanut monelta ihmiseltä perennojen alkuja ja ne ilahduttaa minua joka vuosi läsnäolollaan ja tuovat kyseiset ihmiset myös näiden kautta mieleen.

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani! Kommenttisi ilahduttaisi minua.