Ruusun tarina

Yksi kauneimmista kukkivista pensaista on juhannusruusu. Kotitalon puutarhassa on alusta alkaen kasvanut juhannusruusu, jolle minulla on erityistä tunnearvoa. Pensaan juurakko on lähtöisin isäni isän suvun kotimaisemista, josta se kulkeutui isovanhempieni mukana heidän muuttaessaan isäni lapsuuskotiin. Kun vanhempani 1960-luvulla hankkivat kesämökkipaikan järven rannalta, saivat he osan tuosta samaisesta juhannusruususta istutettavaksi uuteen pihapiiriinsä. Kun sitten minä mieheni kanssa rakensimme ensimmäisen oman kotitalon, tuolle tontille istutettiin myös pieni osa tuosta ruusupensaasta. 

Myös nykyisessä Kotitalon puutarhassa kasvaa suvun pihapiireissä kasvaneen ruusupensaan osa. Ruususta on kasvanut runsaasti kukkiva suuri pensas, jonka jo kertaalleen olemme leikaneet maantasalle. Juhannusruusu ei tästä rajusta operaatiosta pahastunut. Se puski innokkaasti uusia vesoja ja niinpä se on saavuttanut suuren kokoluokan uudelleen. Ja kukkia riittää.

Eräs ystäväni lahjoitti aikanaan minulle päivänliljan, joka löysi paikkansa suihkulähdeallasta reunustavasta kukkapenkistä osittain omenapuun varjossa. Tämä keltaisena hehkuva kukka on liljoista ehdoton suosikkini ja se onkin ainoa liljakasvi Kotitalon perennapenkissä. Kukinta-aika on lyhyt, mutta sitäkin ihanampi oli juhannuksena havainnoida keltaista kukkaloistoa.

Samassa penkissä kukkii myös entisen, pitkäaikaisen työkaverini lahjoittama särkynyt sydän. Tämä kasvi näytti joku vuosi sitten jääneen muiden isojen perennojen varjoon. Kun jaoin juurakon ja siirsin kasvin alut penkin takareunaan, vahvistuivat sydämet ja niinpä  ne kukkivat jo tänä kesänä runsaasti.

Perinteisiä perennakasveja edustaa myös vaaleanpunainen akileija, joka leviää herkästi ja yllättävästi sen taimia löytyy milloin mansikkamaalta, milloin pensasaidan juuresta. Ihana kukka se on ja muistuttaa minua lapsuuden mummolasta, jonka tuvan seinustalla sitä kasvoi runsaasti.

Edellä mainitut kasvit kukkivat siis Kotitalon puutarhassa, jonka mansikkamaalla pensaiden kukinta on parhaillaan loppumassa ja mansikoiden kypsymistä seuraavat niin linnut kuin oravatkin. Pian on aika peittää mansikkamaa hallaharson suojaan, jotta kypsyviä marjoja jää syötäväksi itsellekin. Harso päästää läpi niin auringon lämmön ja riittävän valon sekä sadeveden, mutta suojaa kuitenkin marjat niin, etteivät linnut jää kiinni suojakankaaseen.

Vaikka kasvit uusiutuvat versoessaan, on useilla muillakin puutarhani kasveilla historiaa ja noilla tarinoilla on suuri merkitys, kun kiertelen puutarhassa havainnoimassa tämän kesän kasvustoja. Punalehtinen koivu on aikanaan istutettu Rantatalon puutarhaamme. Koivulla on ikää jo lähes 30 vuotta, joten se on aikanaan ollut melkoinen erikoisuus. Ensimmäinen, mutatoitunut punalehtinen koivuhan on löydetty vasta 1970-luvulla. Erikoista on, ettei punalehtinen koivu kasva suureksi muiden koivulajien tapaan. Sen valkoinen runko on edelleen hoikka ja pituutta puulla on vain viitisen metriä.

Rantatalon puutarhassa tulppaanien kukinta on nyt ohi ja perennapenkissä on hetken tauko ennen seuraavaa kukkaloistoa. Perenna- ja sipulikukkaistutukseni tällä tontilla  ovat vielä melko nuoria,  joten mielenkiinnolla odotan perennojen kukintoja. Useiden perennojen lehdet ovat jo vahvassa kasvussa, joten toivossa on hyvä elää.

Varmaan lähes jokaisella kotipuutarhurilla on kasveja, joiden tarina ja historia nostaa kasvin arvoa - ainakin tarhurin omassa mielessä. Millaisia tarinoita sinun kasveillasi on kerrottavanaan?

Viljelylaatikot vuoroviljelyyn

Osallistuin kevättalvella 2022 Marttojen luentosarjan Viljelylaatikoissa kasvatus -osioon, jossa tuli useita käytännön vinkkejä mm. kasvivalintoihin sekä vuoroviljelyn toteutukseen. 

Osa kasveistahan on esikasvatettavia, osa suorakylvettäviä. Niiden kasvutapa poikkeaa myös, sillä osa kasvaa ylöspäin ja osa maanmyötäisesti matalana. Osasta kasveista hyödynnetään maanpäälliset osat ja juureksista maan sisällä kasvavat kasvinosat. Vuoroviljelyä voi toteuttaa useammallakin tavalla, mutta käytännöllistä on kierrättää vuosittain  kasveja eri kasvupaikoilla  niiden ravinteiden vaatimusten mukaisesti. 

 

Mikäli käytössä on neljä viljelylaatikkoa, on viljelykierto selkeää toteuttaa niin, että kasvit jaetaan ravinteiden tarpeiden mukaan: paljon ravinteita tarvitseviin, kohtalaisesti ravinteita tarvitseviin ja vähän ravinteita vaativiin. Neljäs laatikko voisi olla kokonaan maata parantavien kasvien kasvualustana. 

Itselläni on Rantatalon puutarhassa kolme suurta viljelylaatikkoa, jotka mieheni rakensi käytettävissä olevan tilan mukaisesti. Neljäs kasvualusta on kohopenkki, jota voin myös käyttää osana vuoroviljelyä.

Runsaasti ravinteita vaativia kasveja ovat mm. kesäkurpitsa, avomaankurkku, purjo ja valkosipuli, lehtikaali. Kohtalaisesti ravinteita tarvitsevat  nauris, porkkana, sipuli, tilli, punajuuri, kyssäkaali. Vähillä ravinteilla pärjäävät etenkin lamopinaatti, basilika, salaatit, persilja, sitruunamelissa ja rakuuna.

Talvella tekemäni suunnitelma kasvulaatikoihin sijoitettavista kasveista jäi tyttäreni toteutettavaksi, joten jännityksellä odotan, miten ja mitä kasveja on kasvamassa. Nyt jo tiedän, että ruusukaalia siellä ei kasva ja herneet muutaman muun kasvin kanssa on kylvetty Kotitalon puutarhan kahteen isoon viljelylaatikkoon.

Parin päivän päästä kylvökset ja kasvien tilanne selviävät minulle, kun lopultakin pääsen Rantatalon puutarhaan kiertelemään ja aloittelemaan kevyitä puutarhatöitä.

Puutarhaessu päivittäisessä käytössä

Kun puutarhatöissä liikkuu edestakaisin pitkin pihaa, poiketen välillä kasvihuoneeseen kastelemaan tai poistamaan tomaattien varkaat ja välillä kitkemään keittiöpuutarhaa, jotain voi hävitä matkalla. Tai kun kasteluletkua pitää vetää edestakaisin puutarhassa. Tai kun kokkaillessa huomaa unohtaneensa ruohosipulin ja lähtee noutamaan puuttuvia aineksia kasvimaalta. Puhelin, avaimet tai nenäliinat puhumattakaan työkäsineistä ovat toistuvasti kateissa, kun ei enää muista, mihin ne laski käsistään: kasvihuoneen pöydälle, kasvulaatikoiden reunalle, terassin kulmalle vai kuistin kaiteelle? Monta turhaa askelta tulee otettua kadonneita tavaroita metsästäessään.

Kun tuo kesäinen ongelma muistui kevättalvella mieleeni, ryhdyin suunnittelemaan ratkaisua. Mietin ensin, mitä kaikkea olisi hyvä kuljettaa useimmiten puutarhassa mukanaan kuitenkin niin, että kädet olisivat vapaana varsinaisiin askareisiin. Puhelin, avaimet, nappikuulokkeet, nenäliinoja, puutarhahanskat, tussi, kasveille nimikyltit, sakset. Ne ainakin. Puutarhatyökalut yms. voi kuljettaa kottikärryssä tai korissa, joten nuo useimmiten katoavat tavarat ovat suhteellisen pieniä ja kevyitä.

Ratkaisuksi suunnittelin vyötärölle kiinnitettävän puutarhaessun, joka kiinnitetään klipsillä selän takaa. 

Tarvikkeet hain kangasliikkeestä ja osa minulla olikin valmiina käsityötarvikevarastossani. Essukankaana käytin tumman sinistä denimiä ja kanttaus on tehty mustalla vinokanttinauhalla. Ompelin  kukikkaan puuvillakankaan taustakankaaksi. Lisäksi tarvittiin vyötärönauhaan lukitusklipsi ja taskuun kiinnitettävä avainlenkki. 

Tälle "masuessulle" on ollut jo monenlaista käyttöä, kun olen kyynärsauvojen avulla leikkauksesta toipilaana liikuskellut kotona ja puutarhassa.

Mallini olen käytössä hyväksi havainnut, joten rohkenen julkaista sen ohjeet myös muiden käyttöön. Denim on osoittautunut hyväksi kangasvalinnaksi, se on tukeva ja kuitenkin tarvittaessa joustava. Ja puuvillakankainen, kukikas vuorikangas antaa ilmeikkyyttä muutoin niin tummalle asusteelle. Essun malli  on mielestäni hyvä, sillä se ei estä kyykistymistä tai kumartumista esim. kitkettäessä.

PUUTARHAESSUN OHJE

Valmiin essun korkeus on 29 cm (mitta sis. 3 cm leveän vyötärökaistaleen)  ja leveys 80 cm. Tämä koko on siis essun ulkoreunan mitat sekä denim-kankaan että puuvillakankaan osalta.

Vyötärönauhana toimii essun kiinnitystä varten denimistä leikattu, kaksinkerroin käännetty kaitale, jonka korkeus valmiina on 3 cm ja pituus 140 cm.

Essun taskuosa on tehty myös denimistä, jonka korkeus valmiina (yläreuna kantattuna) on 24 cm ja leveys 80 cm. Taskuosa on vuoritettu samalla puuvillakankaalla, jonka mitat ovat nämä samat kuin taskuosan denimin.

Essun molempiin yläkulmiin ompelin vinokanttinauhasta lenkit, johon voi ripustaa esim. puutarhasakset.

Kuvassa näkyvä klipsi vastapuolineen on kätevä essun kiinnittämiseksi vyötärölle.

Yhden taskun pohjaan on kiinnitetty puuvillakankaasta tehty liuska avainlenkkiä varten (ommeltu kaksinkerroin, valmiina pituus 30 cm ja leveys 1,5 cm) .

Avainlenkki kannattaa sijoittaa suureen taskuun, koska käden pitää yltää taskun pohjalle saakka, kun avaimen haluaa ottaa esille. Kuvassa näkyy myös taskun värikäs vuorikangas.  Taskuosan yläreunan kanttaus estää taskun reunan venymistä. 

Leikkaa kankaista seuraavat osat (lisää saumanvarat kappaleisiin,  sillä ne eivät siis sisälly mittoihin):

Denim 

• Essuosa (korkeus 29 cm, leveys 80 cm)
• Taskuosa (korkeus 24 cm, leveys 80 cm)
  
• Vyötärökaitale ( korkeus 6 cm, pituus 140 cm)

Puuvilla

• Essun takaosa (korkeus 29 cm, leveys 80 cm)
  
• Taskuosan vuorikappale (korkeus 24 cm, leveys 80 cm)
  
• Avainlenkin liuska (korkeus 3 cm, pituus 30 cm)
  

Muut tarvikkeet:

• Vinokanttinauhaa 3 metriä: essun kanttaukseen, taskun yläreunan kanttaukseen                                      ja kulmalenkkeihin (2 kpl, pituus 14 cm. leveys 1,5 cm)
• Lukkoklipsi
• Avainlenkki
  

Ompelujärjestys:

1. Ompele avainlenkkiä varten puuvillakankaasta liuska taittamalla se samalla pituussuunnassa kaksinkerroin. 
2. Ompele vinokaitaleesta essun kulmiin tulevat kaksi liuskaa taittamalla ne samalla pituussuunnassa kaksinkerroin.
   
3. Ompele taskuosa ja sen taustakangas yhteen nurjat puolet vastakkain ja kanttaa sen jälkeen taskuosan yläreuna vinokantilla.
4. Ompele essuosa ja sen taustakangas yhteen nurjat puolet vastakkain.
5. Asettele essuosa ja taskuosa kohdakkain alareunastaan ja kiinnitä palat toisiinsa nuppineuloilla. Essuosa jää siis taakse siten, että sen yläreuna jää taskuosan yläreunan yläpuolelle n. 5 cm.
   
6. Kiinnitä seuraavaksi avainlenkki puuvillakankaasta ommeltuun liuskaan ja kiinnitä liuskan toinen pää nuppineulalla taskuosan ja essuosan väliin kankaiden alareunaan.
7. Suunnittele taskujen sivusaumojen kohdat taskuosaan ja merkitse ne liidulla tai nuppineuloilla. Minä tein puutarhaessuun yhteensä kuusi taskua, joiden leveydet: kaksi keskimmäistä 16 cm, seuraavat kaksi 15 cm ja reunimmaiset 9 cm.
8. Ompele taskujen sivusaumat ja vahvista ommelta yläreunan kanttinauhan kohdalla, jotta sauma kestää käytössä. Taskuosa ja essuosa kiinnittyvät samalla toisiinsa.
   
9. Kiinnitä nuppineuloilla essun yläkulmiin kiinnitettävät kaksi vinokaitalelenkkiä/liuskaa vinoon siten, että lenkin alapää jää taskuosan yläreunan korkeudelle essun ulkoreunaan (essun kanttaus kiinnittää samalla nämä, ks. kohta 10)). Lenkkien yläreunat kiinnittyvät essun vyötärönauhaa ommeltaessa myöhemmin (ks. kohta 11).
10. Ompele essua ja taskuosaa ympäröivä vinokantti, jolla kiinnität samalla essun yläkulmien lenkit. Ompele avattu vinokanttinauha ensin essun taustakankaan puolelta, käännä kanttinauha etupuolelle ja ompele toinen ommel kanttinauhan reunaan denimkankaan puolelta. Samalla kiinnittyy myös avainlenkki taskun pohjaan. Tämä ommel on samalla  taskujen pohjasauma.
    
11. Merkitse vyötärökaitaleen ja essun keskikohta ja kohdista ne toisiinsa. Taita vyötärökaitale pitkittäissuunnassa kahtia ja kiinnitä sen alareuna essun taustakankaan puolella oikea puoli vastakkain vuorikankaan yläreunaan ja ompele sauma. Mikäli haluat essun ripustuslenkin, upota em. saumaa ommeltaessa lyhyt vinokaitalelenkki essun keskikohdalle taustakankaan puolelle. Käännä vyötärökaitale essun etupuolelle, taita saumanvara sisään ja ompele vyötärökaitale alareunasta kiinni essuun. Samalla ompeleella kiinnittyvät kulmalenkit yläreunastaan vyötärökaitaleen sisään.   Ompele vyötärökaitale koko pituudeltaan, kokeile kaitaleen pituus (lyhennä tarvittaessa) ja kiinnitä kaitaleeseen lopuksi lukitusklipsit.

 

Piakkoin pääsen itsekin ahkeroimaan kevyisiin puutarhatöihin, jolloin on mukava kuunnella samalla äänikirjoja tai musiikkia. Puhelin essun taskuun ja napit korviin, mikäs sen mukavampaa - askareet sujuvat lähes huomaamatta!

Väriloistoa silmille ja hyvää fiilistä mielelle

 

 

Nyt se on koettu myös meillä - tulppaanien väriloisto ja komeus. Rantatalon puutarhassa eivät askeleeni ole tänä keväänä juurikaan tömisseet, kuten aiemmissa postauksissani kerroinkin, mutta vihdoin pääsin siellä käymään viikonloppuna. Yllätys oli melkoinen, sillä eriväristen tulppaanien kukinta ja loisto oli niin upea. Näytti siltä, että kahtena syksynä istuttamani tulppaanien sipulit olivat selvinneet talven yli ja näyttivät nyt mahtavilta rannan tuntumassa sijaitsevassa yli 8 metriä pitkässä, pähkinän muotoisessa, perennapenkissä. 

Tulppaanien seassa alkaa näkyä myös muiden alkukesän perennojen kukintaa, mutta sijainti rannalla hieman aina hidastaa niiden kasvua ja siirtää näin ollen kukintaakin keskemmälle kesää. Eikä se toki haittaa, koska tulppaanit kukkivat melko pitkään ja yllättävän hyvin kestävät järven suunnalta usein puhaltavaa tuulta.

Hyvä oivallus oli sekoittaa useat tulppaanilajit keskenään ja saada näin aikaan useissa eri väreissa hehkuva kokonaisuus. Sekaisin ovat myös yksinkertaiset ja kerrotut lajikkeet. Valitettavasti kyynärsauvojen kanssa en päässyt riittävän lähelle, että olisin saanut ikuistettua lähikuviin yksittäisten kukkien kauneutta. Kuvatessa tulee aina mieleen, että olisihan sitä voinut laittaa talteen kaikkien lajikkeiden nimet, kuten useimmat bloggaavat puutarhurit ovat tehneetkin. No, jälkiviisaudesta ei ole enää hyötyä tässä vaiheessa. Samoin kävi myös omenatarhaan istutettujen narsissien kohdalla, nimilaput katosivat talven myötä.

Valkea kuulas

Muitakin ilon aiheita oli käydessäni Rantatalon puutarhassa. Omenapuiden kukinta oli parhaimmillaan. Valkea kuulas ei viime vuonna tehnyt kukkia juuri lainkaan, mutta nyt sen oksat hohtivat valkoisenaan kauniista kukista. 

Omenatarhan muutkin omenalajikkeet olivat kukassa. Ainoastaan yksi puu ei näyttänyt tekevän lainkaan kukkia, liekö viime talven lumi ja pakkanen sekä pupujen herkuttelu puun oksilla ollut sille liikaa. Harmi, sillä tuon puun lajiketta emme ole tunnistaneet, mutta hedelmät ovat olleet muodoltaan hieman päärynää muistuttavia ja maultaan erittäin meheviä.

Siirretty omenapuu ja taustalla kukkivat tulppaanit

Muutama vuosi sitten siirsimme yhden 4 metriä korkean omenapuun toiselle puolelle tonttia. Puu on elpynyt siirrosta hienosti. Se tuotti jo viime kesänä melko hyvän sadon punaisia, hieman muita hedelmiä myöhempään kypsyviä omenoita. Myös tänä vuonna näyttää kukinta onnistuvan. Tosin kukkien runsaus ei vielä kerro sadon määrästä mitään. Tarvitaan pölyttäjiä ja niitä onneksi näytti tässä puussa sekä omenatarhan muissa puissa kovastikin pörräävän.

Koska omenapuut ovat jo pari vuosikymmentä olleet puutarhassa - eli istutettu ennen meitä - me olemme yrittäneet tunnistaa niiden lajikkeita. Kaikki puut ovat eri lajien edustajia, joten ensi syksynä jatkamme tunnistamisyrityksiä. Nyt toivoakseni on saatu selätettyä tuholaiset ja muumiotauti, joita vastaan olemme käyneet taistelua jo useita vuosia. Viime kesänä omenasato oli jo melko puhdas ja toivottavasti myös tämänvuotinen sato.

Rantatalon puutarhan kasvihuone on ollut tyttäremme hyvässä hoidossa alkukesän. Tomaatit ja paprikat kukkivat ja vihdoin saatiin istutettua myös kasvihuonekurkut, joiden siementen ensimmäiset kylvöt epäonnistuivat. Viimeinen siemenkylvö onnistui ja taimet ehtivät kyllä tuottamaan runsaasti satoa, koska kurkku on melko nopea kasvamaan ja kukkimaan. 

Kotitalon puutarhassakin tapahtuu tänä kesänä paljon. Myös siellä viljelylaatikoista nousee pieniä taimia, mansikkamaa kukkii jo runsaasti. Ainoa kotipihan omenapuumme kukki runsaasti, mutta äkillinen tuulenpuuska ja raekuuro vei osan kukista. Toisaalta se oli ihan hyvä, sillä joka vuosi joudumme tuosta puusta karsimaan raakileita runsaasti, jotta loput hedelmät kasvaisivat meheviksi. Näin eräs puutarhuri opasti meitä ja neuvon ansiosta puu jaksaakin tuottaa joka vuosi omenoita. 

Seitsenpistepirkko

Herukanlehtiä kuivamaan kerätessäni oli kiva napata kuva pienestä apulaisesta. Toivottavasti leppäkerttu munii runsaasti, koska sen toukat syövät kirvoja. Nykyisin tulee paljon aikaisempaa tietoisemmin havainnoitua pörriäisten, perhosten ja muiden eliöiden olemassa oloa ja merkitystä kasveille, muille eläimille ja tietenkin meille ihmisille. Vaikka kaikenlaiset öttiäiset eivät aina ole kovin kivoja niiden päästessä yllättämään, ovat ne kuitenkin niin välttämättömiä ekosysteemeille, että niitä kannattaa sietää. Itikoita en kuitenkaan meinaa kestää, vaikka niillekin siedätystä tulee joka kesä runsain mitoin.

Kotkansiipien suojassa

Meillä on kotkansiipisaniaisia reunustamassa terassia ja erottamassa oleskelualueen muusta Kotitalon puutarhasta. Nuo saniaiset ovat kasvaneet samalla paikalla jo pari vuosikymmentä ja näin alkukesästä ne ovat kauneimmillaan. Auringossa hehkuva vihreä väri on ihanan raikas ja usein istahdankin aamukahville terassille ja vain nautin vihreyden voimaannuttavasta vaikutuksesta.

Kotkansiipi on suurikokoinen saniainen, joka kasvaa yli metrin korkuiseksi, pystyoksaiseksi mättääksi. Kotkansiipialueellamme kasvaa vahvoja mättäitä ja uusia nousee joka kevät. Kasvi lisääntyy itiöpesäkkeistä, jotka sijaitsevat erillisissä itiölehdissä, mutta ilmeisesti lisääntymistä tapahtuu myös rönsyjen avulla. 

Saniaiset yleensä menestyvät parhaiten kosteassa ja ravinteikkaassa maassa. Puutarhamme kotkansiivet ovat kuitenkin osan päivästä auringossa, joten niiden lehdet ruskistuvat loppukesästä hieman aiemmin kuin varjossa kasvavat saniaiset. Useimmat poistavat vanhat lehdet ja oksat pois vasta seuraavana keväänä, mutta me olemme todenneet ihan toimivaksi leikata ruskistuneet lehtivarvut pois jo loppukesästä.

Kuulin juuri, että ennen rullalta aukeamistaan pienet kotkansiiven lehdet voi valmistaa syötäväksi keittämällä, höyryttämällä, paistamalla tai vokkaamalla. No, tänä kesänä tätä ei enää voi kokeilla, sillä pihamme kotkansiivet ovat jo lähes metrin korkuisia kasveja.

Elämä pääsi yllättämään kevään ja kesän työt

Tiedätkös tunteen, kun olet tehnyt loistavan kevätsuunnitelman, kylvänyt tammikuusta alkaen kasvien siemeniä sillä odotuksella, että säiden lämmetessä saat kosketuksen multaan, pääset ihailemaan hyötytaimien ja perennojen kasvua ja sipulikukkien loistoa - ja sitten et voikaan tehdä noita asioita!

Olin pitkään leikkausjonossa jalkaterän leikkaukseen ja vihdoin sain kutsun toimenpiteeseen. Ikävästi se sattui kasvattamieni taimien ajateltuun istutusajankohtaan, mutta prioriteettia ei kyllä tarvinnut kahdesti miettiä - leikkaus tehtiin viimeisenä keinona kiputilan poistamiseksi. Nyt toipuminen etenee päivä päivältä  kyynärsauvojen ja kantakengän avulla. Tänään pääsin jo piipahtamaan ulos postilaatikolle asti. Heinäkuussa pitäisi päästä normaalisti liikkumaan.

Kun leikkauspäivä tuli tietoon, ensi reaktiona tuli lamaantuminen ja sitten alkoi melkoinen pähkäily, miten ihmeessä puutarhan ja kasvihuoneen  alkukesän töistä selvitään. Tomaattien ja paprikoiden yms. taimet - yhteensä n.150 taimea - olivat ehtineet jo venähtää melko kookkaiksi sisätiloissa, koska tämän kevään istutusaikataulua piti jo viileiden säidenkin takia siirtää toukokuun loppupuolelle (kasvuvyöhyke IV). Leikkausta edeltävänä viikonloppuna päätettiin sitten lopulta siirtää taimet Rantatalolle ja istuttaa rannalle kasvihuoneeseen tiedostaen riskit hallaöistä. Kolme pitkää päivää tehtiin töitä perheenjäsenten avustuksella ja lopulta taimet oli istutettu, tukilangat kiinnitetty ja kasteluvesisaavit täytetty. Ensimmäiset yöt pidettiin lämmitintä päällä ja niinpä taimet selvisivät kriittisimmistä vuorokausista kasvihuoneessa, vaikka niitä ei ehditty valmistelemaan siirtoon karaisemalla ulkona.

Viherpeukalo ei välttämättä siirry geeniperimässä,  mutta harjoitus tekee mestarin ja esimerkki antaa mallia jälkikasvulle. Näin uskon. Niinpä tytär siirtyi Rantatalolle koiransa kanssa ja hän otti vastuulleen alkukesäksi kasvihuoneen töistä huolehtimisen. Koska minä olen toipilaana vielä jonkin aikaa kotona, pääsen kuitenkin näkemään puhelimen ja facetimen avulla taimien hyvinvoinnin nuoren naisen hellässä hoivassa. Mukana hyörinässä pyörii useinkin pieni nelijalkainen ystävä, joka varmistaa kuonollaan mullan riittävän kosteuden. Rantatalon keittiöpuutarhassa tytär kylvää siemenet viljelylaatikoihin. Vastaavasti Kotitalon puutarhatöistä vastuun otti mieheni ja niinpä meillä on myös pari kesää kesannolla olleisiin Kotitalon puutarhan viljelylaatikoihin kylvetty herneet, salaatit ym. Ja mansikkamaakin sai uusia taimia vanhojen, parhaan satokykynsä menettäneiden pensaiden tilalle.

Näin voin rauhassa keskittyä toipumiseen ja jalan kuntoutukseen. Odottavan aika on pitkä, varsinkin jalka koholla lepäillessä. Viihdykkeinä toimivat nyt muiden blogipostaukset, lukuisat puutarhalehdet ja tv:n päiväohjelmat puutarhasarjoineen. Uusia suunnitelmia syntyy tuleville kasvukausille lähes päivittäin. No, aina kaikkia suunnitelmia ei pääse toteuttamaan, mutta kivaa on myös haaveilu ja siihen minulla on nyt ruhtinaallisesti aikaa!

Aurinkoista ja satoisaa kesää kaikille viherpeukaloille!