On jokasyksyinen pohdinta, yritänkö talvettaa pielikit eli pelargoniat. Niinpä lähes joka talvi minulla on erilaisia pelargonioita uinumassa ruukuissaan kotona tai rantatalossa yhdessä huoneessa, jonka lämpötila talvikaudella pidetään noin +12 asteessa. Valon määrän lisääntyessä ohuet oksat venähtävät nopeasti ja leikkauksella pyrin saamaan kasvien voiman suuntaamaan uusien, napakoiden lehtien kasvatukseen.
 |
| Talvehtineiden pelargonioiden leikkaus - ennen ja jälkeen |
Keväisin huomaan kylväväni pelargonian siemeniäkin varmistamaan kesäisten kukkien riittävyyden kahdessa puutarhassamme. Niin tein tänäkin vuonna ja valkeat, vaaleanpunaiset ja punaiset lajikkeet ovat jo pikkutaimina kasvamassa kukin omassa ruukussaan. Istutin pelargonian siemenet tammikuun puolivälissä kylvömultaan, josta ne koulin kuukauden kuluttua ensimmäisen kerran taimimultaan. Nyt on jo toinen siirto tehty isompiin ruukkuihin, joissa taimet saavat kasvaa lopulliselle kasvupaikalle siirtoon saakka.
 |
| Pelargonian taimet 10 viikkoa kylvöstä |
Kun puutarhamyymälät keväällä avaavat ovensa, käyn kurkkaamassa myös niiden pelargoniatarjontaa. Niiden taimet ovat vahvempia ja pensasmaisempia kuin itsekasvatetut, mutta muutamassa viikossa omat kukat kyllä saavuttavat myynnissä olevien kokoluokan. Latvon kasvit keväällä, mikä hidastaa kukintojen muodostumista. Leikkauksen avulla kasveista tulee kuitenkin tukevat ja pensasmaiset.
 |
| Leikattu emokasvi vahvassa kasvussa |
Yksi syy pelargoniainnostukseeni on se, että ne jaksavat kukkia koko kesän pitkälle syksyyn. Yksinkertaiset kukinnot kestävät yllättävän hyvin järven rannalla sadetta ja myrskyä sekä auringon paahdetta. Lannoitan pelargonioita koko kesän ja poistan säännöllisesti kellastuvat lehdet ja vanhenevat kukinnot, jotta kasvien energia suuntaa uusien kukintojen kehittämiseen.
