Elämä pääsi yllättämään kevään ja kesän työt

Tiedätkös tunteen, kun olet tehnyt loistavan kevätsuunnitelman, kylvänyt tammikuusta alkaen kasvien siemeniä sillä odotuksella, että säiden lämmetessä saat kosketuksen multaan, pääset ihailemaan hyötytaimien ja perennojen kasvua ja sipulikukkien loistoa - ja sitten et voikaan tehdä noita asioita!

Olin pitkään leikkausjonossa jalkaterän leikkaukseen ja vihdoin sain kutsun toimenpiteeseen. Ikävästi se sattui kasvattamieni taimien ajateltuun istutusajankohtaan, mutta prioriteettia ei kyllä tarvinnut kahdesti miettiä - leikkaus tehtiin viimeisenä keinona kiputilan poistamiseksi. Nyt toipuminen etenee päivä päivältä  kyynärsauvojen ja kantakengän avulla. Tänään pääsin jo piipahtamaan ulos postilaatikolle asti. Heinäkuussa pitäisi päästä normaalisti liikkumaan.

Kun leikkauspäivä tuli tietoon, ensi reaktiona tuli lamaantuminen ja sitten alkoi melkoinen pähkäily, miten ihmeessä puutarhan ja kasvihuoneen  alkukesän töistä selvitään. Tomaattien ja paprikoiden yms. taimet - yhteensä n.150 taimea - olivat ehtineet jo venähtää melko kookkaiksi sisätiloissa, koska tämän kevään istutusaikataulua piti jo viileiden säidenkin takia siirtää toukokuun loppupuolelle (kasvuvyöhyke IV). Leikkausta edeltävänä viikonloppuna päätettiin sitten lopulta siirtää taimet Rantatalolle ja istuttaa rannalle kasvihuoneeseen tiedostaen riskit hallaöistä. Kolme pitkää päivää tehtiin töitä perheenjäsenten avustuksella ja lopulta taimet oli istutettu, tukilangat kiinnitetty ja kasteluvesisaavit täytetty. Ensimmäiset yöt pidettiin lämmitintä päällä ja niinpä taimet selvisivät kriittisimmistä vuorokausista kasvihuoneessa, vaikka niitä ei ehditty valmistelemaan siirtoon karaisemalla ulkona.

Viherpeukalo ei välttämättä siirry geeniperimässä,  mutta harjoitus tekee mestarin ja esimerkki antaa mallia jälkikasvulle. Näin uskon. Niinpä tytär siirtyi Rantatalolle koiransa kanssa ja hän otti vastuulleen alkukesäksi kasvihuoneen töistä huolehtimisen. Koska minä olen toipilaana vielä jonkin aikaa kotona, pääsen kuitenkin näkemään puhelimen ja facetimen avulla taimien hyvinvoinnin nuoren naisen hellässä hoivassa. Mukana hyörinässä pyörii useinkin pieni nelijalkainen ystävä, joka varmistaa kuonollaan mullan riittävän kosteuden. Rantatalon keittiöpuutarhassa tytär kylvää siemenet viljelylaatikoihin. Vastaavasti Kotitalon puutarhatöistä vastuun otti mieheni ja niinpä meillä on myös pari kesää kesannolla olleisiin Kotitalon puutarhan viljelylaatikoihin kylvetty herneet, salaatit ym. Ja mansikkamaakin sai uusia taimia vanhojen, parhaan satokykynsä menettäneiden pensaiden tilalle.

Näin voin rauhassa keskittyä toipumiseen ja jalan kuntoutukseen. Odottavan aika on pitkä, varsinkin jalka koholla lepäillessä. Viihdykkeinä toimivat nyt muiden blogipostaukset, lukuisat puutarhalehdet ja tv:n päiväohjelmat puutarhasarjoineen. Uusia suunnitelmia syntyy tuleville kasvukausille lähes päivittäin. No, aina kaikkia suunnitelmia ei pääse toteuttamaan, mutta kivaa on myös haaveilu ja siihen minulla on nyt ruhtinaallisesti aikaa!

Aurinkoista ja satoisaa kesää kaikille viherpeukaloille!