Tarinasivut

8.6.2022

Elämä pääsi yllättämään kevään ja kesän työt

Tiedätkös tunteen, kun olet tehnyt loistavan kevätsuunnitelman, kylvänyt tammikuusta alkaen kasvien siemeniä sillä odotuksella, että säiden lämmetessä saat kosketuksen multaan, pääset ihailemaan hyötytaimien ja perennojen kasvua ja sipulikukkien loistoa - ja sitten et voikaan tehdä noita asioita!

Olin pitkään leikkausjonossa jalkaterän leikkaukseen ja vihdoin sain kutsun toimenpiteeseen. Ikävästi se sattui kasvattamieni taimien ajateltuun istutusajankohtaan, mutta prioriteettia ei kyllä tarvinnut kahdesti miettiä - leikkaus tehtiin viimeisenä keinona kiputilan poistamiseksi. Nyt toipuminen etenee päivä päivältä  kyynärsauvojen ja kantakengän avulla. Tänään pääsin jo piipahtamaan ulos postilaatikolle asti. Heinäkuussa pitäisi päästä normaalisti liikkumaan.

Kun leikkauspäivä tuli tietoon, ensi reaktiona tuli lamaantuminen ja sitten alkoi melkoinen pähkäily, miten ihmeessä puutarhan ja kasvihuoneen  alkukesän töistä selvitään. Tomaattien ja paprikoiden yms. taimet - yhteensä n.150 taimea - olivat ehtineet jo venähtää melko kookkaiksi sisätiloissa, koska tämän kevään istutusaikataulua piti jo viileiden säidenkin takia siirtää toukokuun loppupuolelle (kasvuvyöhyke IV). Leikkausta edeltävänä viikonloppuna päätettiin sitten lopulta siirtää taimet Rantatalolle ja istuttaa rannalle kasvihuoneeseen tiedostaen riskit hallaöistä. Kolme pitkää päivää tehtiin töitä perheenjäsenten avustuksella ja lopulta taimet oli istutettu, tukilangat kiinnitetty ja kasteluvesisaavit täytetty. Ensimmäiset yöt pidettiin lämmitintä päällä ja niinpä taimet selvisivät kriittisimmistä vuorokausista kasvihuoneessa, vaikka niitä ei ehditty valmistelemaan siirtoon karaisemalla ulkona.

Viherpeukalo ei välttämättä siirry geeniperimässä,  mutta harjoitus tekee mestarin ja esimerkki antaa mallia jälkikasvulle. Näin uskon. Niinpä tytär siirtyi Rantatalolle koiransa kanssa ja hän otti vastuulleen alkukesäksi kasvihuoneen töistä huolehtimisen. Koska minä olen toipilaana vielä jonkin aikaa kotona, pääsen kuitenkin näkemään puhelimen ja facetimen avulla taimien hyvinvoinnin nuoren naisen hellässä hoivassa. Mukana hyörinässä pyörii useinkin pieni nelijalkainen ystävä, joka varmistaa kuonollaan mullan riittävän kosteuden. Rantatalon keittiöpuutarhassa tytär kylvää siemenet viljelylaatikoihin. Vastaavasti Kotitalon puutarhatöistä vastuun otti mieheni ja niinpä meillä on myös pari kesää kesannolla olleisiin Kotitalon puutarhan viljelylaatikoihin kylvetty herneet, salaatit ym. Ja mansikkamaakin sai uusia taimia vanhojen, parhaan satokykynsä menettäneiden pensaiden tilalle.

Näin voin rauhassa keskittyä toipumiseen ja jalan kuntoutukseen. Odottavan aika on pitkä, varsinkin jalka koholla lepäillessä. Viihdykkeinä toimivat nyt muiden blogipostaukset, lukuisat puutarhalehdet ja tv:n päiväohjelmat puutarhasarjoineen. Uusia suunnitelmia syntyy tuleville kasvukausille lähes päivittäin. No, aina kaikkia suunnitelmia ei pääse toteuttamaan, mutta kivaa on myös haaveilu ja siihen minulla on nyt ruhtinaallisesti aikaa!

Aurinkoista ja satoisaa kesää kaikille viherpeukaloille!

 



10 kommenttia:

  1. No sepäs sattui pahaan aikaan tämä leikkaus mutta ihanaa kun sinulla on ihmisiä mitkä astuu remmiin kun tarve vaatii. Varmasti tyttären hellässä hoidossa kasvit pärjää niinkauan kuin itse heinäkuussa pääset uhkuen mukaan. Toivon hyvää ja pikaista paranemista ja kotiväen auttajille sydämet ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nila. Elämä on yhtä asioiden priorisointia, mutta nyt todellakin saan nauttien seurata muiden puuhastelua - ja oppia siinä sivussa, mikä muiden perheen jäsenten mielestä on olennaista puutarhan ja kasvihuoneen hoidossa. Satoa saadaan tänäkin kesänä, se on varmaa.

      Poista
  2. Elämällä on tapana tehdä omia muutoksia meidän suunnitelmiimme. Hienoa, että tyttäresi hoitaa alkukesän ja sinä saat rauhassa toipua leikkauksesta. Ensi kesänä tämä aika on muisto vain ja kaikki olette kokemusta rikkaampia. Mukavia sohvahetkiä ja paranemista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavista sanoistasi. Nyt saan todellakin nauttia valmiiksi leikatuista nurmikoista, kitketystä mansikkamaasta, kylvetyistä kasvulaatikoista. Leikkauksen jälkeinen kipu kyllä muistuttaa, jos yritän lähteä suorittamaan jotakin askaretta liian aikaisin. Kaikesta voi oppia ja tämä toipumisaika kasvattaa minulla pakostikin usein kaivattua malttia ja kykyä pyytää apua tarvittaessa. Mukavaa kesäaikaa sinullekin!

      Poista
  3. Olipas harmillinen ajankohta, vaikka terveys edellä on elämässä mentävä. Onneksi sinulla on siellä taitavat apujoukot! Jalkavaivat ovat sellaisia.että vaikuttavat kokonaishyvinvointiin aika radikaaliisti, joten otahan rauhallisesti ja pääset nopeammin taas puutarhahommiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku. Malttia nyt tosiaan vaaditaan. Näin sadepäivänä paikallaan olo ei vaadikaan ponnisteluja. Työn alla oleva hartiahuivi saa tänään tosin useita virkkauskerroksia. Mukavaa kesän alkua sinulle!

      Poista
  4. Leikkauksia harvoin pääsee valitsemaan itselleen sopivaan ajankohtaan, näinä aikoina on parempi ottaa vastaan tarjottu aika. Onneksi ratsuväki riensi apuun hädän hetkellä :) Keväällä ja kesällä "sairastaminen" ottaa päähän, mutta minkäs teet.
    Uutena kävijänä taidan tutustua blogiisi muutenkin ja käyn katsomassa mitä täältä löytyy. Tervetuloa vastavierailulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailustasi, pitääpä käydäkin kyläilemässä sinun blogissasi pitkästä aikaa. Päivä päivältä kulkeminen onnistuu paremmin, joten toivottavasti loppukesästä voin käyskennellä ja puuhastella puutarhassa entiseen malliin.

      Poista
  5. Sattuipa kieltämättä vähän hankalaan aikaan leikkaus, mutta onneksi kasvien hoito järjestyi. Varmasti tomaatit ja muut pärjäävät tyttäresi hoidossa ja pianhan sinäkin pääset katsomaan niitä ihan paikan päälle. Ehkä tyttäresikin saa sinun taimia ja kylvöksiä hoitaessaan kunnon puutarhakärpäsen pureman vai onko sellainen jo päässyt häntä maistelemaan? Vauhdikasta toipumista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna. Kylläpä taitaa tyttärellekin kehittyä melkoinen viherpeukalo. Ainakin hänen viimekesäisen parvekeviljelynsä perusteella siltä vahvasti näyttää. Luonnonmukaisuus ja omavaraisuus tuntuu kiinnostavan kovasti, mikä on myös minua ilahduttava asia.

      Poista

Kiitos vierailustasi blogissani! Kommenttisi ilahduttaisi minua.