Viherkasvit kevätkäsittelyssä

Ennakoin yleensä tulevia tilanteita ja niinpä viherkasvien multaa tuli ostettua jo sydäntalvella varastoon. Lopulta muistin  onneksi nostaa multapussin sisälle sulamaan, sillä olin kalenteroinut mullan vaihdolle aikaa parille viikolle. Mullan sulamista odotellessa oli aikaa havainnoida viherkasvien kuntoa sekä tarvetta mullan ja ruukun vaihdolle.

Kirjovehka on kestänyt hyvin talven pimeyden ja tarvitsi nyt vain osittaisen mullan vaihdon. Samoin olivat suuret anopinkielet erinomaisessa kunnossa ja ne pääsivätkin suurempiin ruukkuihin.

Toisin oli käynyt jukkapalmulle. Olin jo talven aikana huomannut, ettei kasvi voinut hyvin. Olin sijoittanut sen talveksi ilmeisesti liian pimeään paikkaan ja myös jossain vaiheessa kastellut sitä liikaa. Nyt tarvittiin järeitä toimenpiteitä kasvin pelastamiseksi. Ensi töikseni leikkasin terävällä veitsellä kolme latvusta irti rungosta. Tarkempi tutkiminen osoitti, että latvuksien tyvi oli sisältä tummunut, joten leikkasin niistä pois siivuja, kunnes oksien leikkauspinta oli vihreä ja terveenoloinen. 

Istutin jokaisen jukkiksen latvan omaan ruukkuunsa ja nyt odotan jännityksellä, miten niiden juurtuminen onnistuu. Valon määrää olen lisännyt lisävaloilla kaikille viherkasveille, sillä korkeat lumikinokset heikentävät edelleen valon pääsyä sisään ikkunoista.

Seuraavaksi hoitoleikkaukseen pääsivät kaksi jouluista tulilatvaa, joista leikkasin pois suuret lehdet ja istutin kasvit uuteen ruukkuun. Nyt ne näyttävät hieman raasuilta, mutta kokemuksesta tiedän, että kesällä ne kasvavat runsaasti ulkona ja aiemmin olen saanut tulilatvat kukkimaan uudelleen juuri kesän aikana. Myös marraskuun kaktus pääsi uuteen ruukkuun ja näyttää virkistyneen jo parissa päivässä, joten näkyvissä olevat uudet kukkien alut saattavat jopa aueta keväällä. Kukinta-ajankohdalla ei minusta ole niin väliä - pääasia on, että kaktus kukkii joskus.

Vuosi sitten kylvin klementiinin siemeniä ja niistä on kasvanut kolme kivaa, pientä viherkasvia. Vuosikasvu ei ole hurja, mutta kaikki näyttävät hyvinvoivilta, joten ne todennäköisesti pääsevät kesällä kasvihuoneeseen lämpimään ja kosteaan saadakseen uuden kasvupyrähdyksen.

 

 Rönsylilja on mielestäni aika kiva kasvi, jonka myös voi viedä kesällä ulos. Viime kesänä rönsyliljat kasvoivat näyttäviksi pehkoiksi. Valitettavasti en ottanut niitä riittävän ajoissa sisään, joten syysmyrsky runteli osan lehdistä ja jouduin  leikkaamaan niitä rajusti. Rönsyliljat olivat nyt täyttäneet juurimukuloillaan ruukut, joten jaoin ne useammaksi. Nyt uusia kasveja on juurtumassa peräti viidessä ruukussa, joten keväällä niille on etsittävä uudet, tilavammat kasvupaikat. Tein jo valmiiksi muutaman uuden makramee-amppelin, ettei ainakaan niiden puutteesta jää ruukkujen sijoittelu kiinni.

Rantatalolla talven viettänyt pylvästyräkki näytti kasvaneen talven aikana hurjasti pituutta, joten siitä olikin nyt hyvä napsaista muutama pistokas. Samalla emokasvi tanakoituu ja alkaa pian haaroittumaan leikkauskohdista. Kaikki leikkauspinnat suihkutin kylmällä vedellä, jotta allergisoivan mahlan vuotaminen loppui. Pistokkaat kuivahtivat muutaman päivän ennen kuin istutin ne multaan.Nyt nuo kasvitapit saavat rauhassa juurtua ja emokasvikin toipua ennen seuraavien pistokkaiden leikkaamista.

Parhaiten talvesta selvisi palmuvehka, sillä se ei vaadi runsasta valoa ja lämpöolosuhteetkin ovat olleet  sopivat. Se on tehnyt uusia lehtiä, joten tein kasville vain osittaisen mullan vaihdon.

Pääosa näistä kodin viherkasveista muuttaa kotoa rantataloon kesän ajaksi siellä vakituisesti  asuvien viherkasvien seuraksi. Saavat siellä valoa ja rakkautta, eikä niiden kastelukaan unohdu, kun ovat kesällä kotipuutarhurin kanssa samassa osoitteessa.

Mullat vaihdettu. Pistokkaat istutettu. The job is finally done!