Väriloistoa silmille ja hyvää fiilistä mielelle

 

 

Nyt se on koettu myös meillä - tulppaanien väriloisto ja komeus. Rantatalon puutarhassa eivät askeleeni ole tänä keväänä juurikaan tömisseet, kuten aiemmissa postauksissani kerroinkin, mutta vihdoin pääsin siellä käymään viikonloppuna. Yllätys oli melkoinen, sillä eriväristen tulppaanien kukinta ja loisto oli niin upea. Näytti siltä, että kahtena syksynä istuttamani tulppaanien sipulit olivat selvinneet talven yli ja näyttivät nyt mahtavilta rannan tuntumassa sijaitsevassa yli 8 metriä pitkässä, pähkinän muotoisessa, perennapenkissä. 

Tulppaanien seassa alkaa näkyä myös muiden alkukesän perennojen kukintaa, mutta sijainti rannalla hieman aina hidastaa niiden kasvua ja siirtää näin ollen kukintaakin keskemmälle kesää. Eikä se toki haittaa, koska tulppaanit kukkivat melko pitkään ja yllättävän hyvin kestävät järven suunnalta usein puhaltavaa tuulta.

Hyvä oivallus oli sekoittaa useat tulppaanilajit keskenään ja saada näin aikaan useissa eri väreissa hehkuva kokonaisuus. Sekaisin ovat myös yksinkertaiset ja kerrotut lajikkeet. Valitettavasti kyynärsauvojen kanssa en päässyt riittävän lähelle, että olisin saanut ikuistettua lähikuviin yksittäisten kukkien kauneutta. Kuvatessa tulee aina mieleen, että olisihan sitä voinut laittaa talteen kaikkien lajikkeiden nimet, kuten useimmat bloggaavat puutarhurit ovat tehneetkin. No, jälkiviisaudesta ei ole enää hyötyä tässä vaiheessa. Samoin kävi myös omenatarhaan istutettujen narsissien kohdalla, nimilaput katosivat talven myötä.

Valkea kuulas

Muitakin ilon aiheita oli käydessäni Rantatalon puutarhassa. Omenapuiden kukinta oli parhaimmillaan. Valkea kuulas ei viime vuonna tehnyt kukkia juuri lainkaan, mutta nyt sen oksat hohtivat valkoisenaan kauniista kukista. 

Omenatarhan muutkin omenalajikkeet olivat kukassa. Ainoastaan yksi puu ei näyttänyt tekevän lainkaan kukkia, liekö viime talven lumi ja pakkanen sekä pupujen herkuttelu puun oksilla ollut sille liikaa. Harmi, sillä tuon puun lajiketta emme ole tunnistaneet, mutta hedelmät ovat olleet muodoltaan hieman päärynää muistuttavia ja maultaan erittäin meheviä.

Siirretty omenapuu ja taustalla kukkivat tulppaanit

Muutama vuosi sitten siirsimme yhden 4 metriä korkean omenapuun toiselle puolelle tonttia. Puu on elpynyt siirrosta hienosti. Se tuotti jo viime kesänä melko hyvän sadon punaisia, hieman muita hedelmiä myöhempään kypsyviä omenoita. Myös tänä vuonna näyttää kukinta onnistuvan. Tosin kukkien runsaus ei vielä kerro sadon määrästä mitään. Tarvitaan pölyttäjiä ja niitä onneksi näytti tässä puussa sekä omenatarhan muissa puissa kovastikin pörräävän.

Koska omenapuut ovat jo pari vuosikymmentä olleet puutarhassa - eli istutettu ennen meitä - me olemme yrittäneet tunnistaa niiden lajikkeita. Kaikki puut ovat eri lajien edustajia, joten ensi syksynä jatkamme tunnistamisyrityksiä. Nyt toivoakseni on saatu selätettyä tuholaiset ja muumiotauti, joita vastaan olemme käyneet taistelua jo useita vuosia. Viime kesänä omenasato oli jo melko puhdas ja toivottavasti myös tämänvuotinen sato.

Rantatalon puutarhan kasvihuone on ollut tyttäremme hyvässä hoidossa alkukesän. Tomaatit ja paprikat kukkivat ja vihdoin saatiin istutettua myös kasvihuonekurkut, joiden siementen ensimmäiset kylvöt epäonnistuivat. Viimeinen siemenkylvö onnistui ja taimet ehtivät kyllä tuottamaan runsaasti satoa, koska kurkku on melko nopea kasvamaan ja kukkimaan. 

Kotitalon puutarhassakin tapahtuu tänä kesänä paljon. Myös siellä viljelylaatikoista nousee pieniä taimia, mansikkamaa kukkii jo runsaasti. Ainoa kotipihan omenapuumme kukki runsaasti, mutta äkillinen tuulenpuuska ja raekuuro vei osan kukista. Toisaalta se oli ihan hyvä, sillä joka vuosi joudumme tuosta puusta karsimaan raakileita runsaasti, jotta loput hedelmät kasvaisivat meheviksi. Näin eräs puutarhuri opasti meitä ja neuvon ansiosta puu jaksaakin tuottaa joka vuosi omenoita. 

Seitsenpistepirkko

Herukanlehtiä kuivamaan kerätessäni oli kiva napata kuva pienestä apulaisesta. Toivottavasti leppäkerttu munii runsaasti, koska sen toukat syövät kirvoja. Nykyisin tulee paljon aikaisempaa tietoisemmin havainnoitua pörriäisten, perhosten ja muiden eliöiden olemassa oloa ja merkitystä kasveille, muille eläimille ja tietenkin meille ihmisille. Vaikka kaikenlaiset öttiäiset eivät aina ole kovin kivoja niiden päästessä yllättämään, ovat ne kuitenkin niin välttämättömiä ekosysteemeille, että niitä kannattaa sietää. Itikoita en kuitenkaan meinaa kestää, vaikka niillekin siedätystä tulee joka kesä runsain mitoin.