Maata näkyvissä, ohoi!

Kasvien hyvinvoinnin varmistamiseksi on tarpeellista  huomioida maa-aineksen sopivuus  kasveille. Maanparannus on toisinaan välttämätöntä. Yrityksen ja erehdyksen tietä on tullut kuljettua useampaan kertaan, kun jokin puutarhaan istutettu kasvi ei saakaan lajin tarvitsemia ravinteita tai ylipäätään ei ole sijoitettu sille sopivaan paikkaan.

 

On myös tullut huomattua, että mikäli paljasta maanpintaa jää näkyviin, ei mene kauaa, kun sen täyttävät rikkaruohot tai muut ei-toivotut kasvit. Monimuotoinen kotipiha -koulutuksesta sain ajatuksen pohtia, onko puutarhassamme maa-ainesten suhteen joitakin ongelmakohtia, joihin olisi syytä tehdä muutoksia lumikinosten haihduttua tulevana keväänä.

 

Osa Rantatalon puutarhasta on ns. vanhaa osaa, johon  juurikaan vielä emme ole tehneet muutoksia. Suurin alue lienee omenapuutarha, jossa ainoa vuosittain tehty parannustoimenpide on ollut vanhojen omenapuiden leikkaaminen. Puiden alla on nurmikkoa ja osan alueesta peittävät erilaiset maanpeitekasvit, joita olen myös viime kesänä lisännyt pikkutaimista. Maanpeitekasvit kukkivat ja leviävätkin ihan hyvin, mutta loivassa rinteessä on vanhaa ja kulunutta maa-aineista, joten ainakin alueen lannoittaminen  on tarpeen. Ehkä samalla on syytä myös lisätä tuoreempaa maa-ainesta kasvien sekaan.

 

Perennapenkeissä maata on näkyvissä, tosin isossa kukkapenkissä maahan on sekoittunut ja osin maatunutkin vanhaa kuoriketta. Epäilen, ettei tuon penkin ph-arvo ole sopiva kaikille siihen istuttamilleni kasveille, joten keväällä on syytä tarkistaa kasvien hyvinvointi. Tarvittaessa muokkaan penkkiä ja lisään puutarhaturvetta nykyisen mullan sekaan. 

 

Kalkki- ja kevätlannoitesäkit hankittiin valmiiksi syysalesta kevään tarpeita varten. Niitä voidaan hyödyntää lähes kaikkien puutarhan kasvien kasvun edistämiseksi. Poikkeuksen tekevät alppiruusut ja tuijat, joita meillä on erillisryhminä sekä aitakasveina. Havu-rhodolannoitetta menisi hurja määrä havuille ja alppiruusuille, mutta valitettavasti tuota lannosta on ollut saatavissa vain alle kilon rasioissa. Sen sijaan olemme käyttäneet perunalannoitetta tuijien ja alppiruusujen lannoitukseen, sillä ravintoaineiden suhde on melkein sama kuin varsinaisessa lannoitteessa. 

Ja hyvin ovat tuijat kasvaneet! Neljässä vuodessa ensimmäinen aita saavutti tavoitepituutensa ja  latvat onkin typistetty niiden pituuskasvun tyrehdyttämiseksi. Toinen tuija-aita (kuvassa istutuskesänä) on istutettu kaksi vuotta sitten, joten se saa vielä kasvattaa pituuttaan.

 

Näkyykö sitä paljasta maata - siis kesällä? No, eipä juuri, edellä mainittua kukkapenkkiä ja yksittäisiä pikkulaikkuja lukuunottamatta. Ja se on hyvä, sillä paljas maa on herkemmin kuluvaa ja sen ravinteet huuhtoutuvat pois. Kun puutarhan monimuotoisuutta haluaa lisätä, erilaiset olosuhteet ja kasvit sekä monipuoliset maa-ainekset antavat siihen mahdollisuuden. Vaikka rantapuutarhassa nyt kompostoidaankin pääosa puiden lehdistä sekä kasvien varsista, jätetään  osa alueesta myös luonnolliseen tilaan, jossa puutarhan pieneliöillä on mahdollisuus elää rauhassa. 

Onko sinun puutarhassasi paljasta maata näkyvissä?

#monimuotoinenkotipiha #martat #monimuotoisuus