Kun 1990-luvulla hankimme pientalotontin, kasvoi koko alalla nuorehko koivikko, jota saimme ihailla lähes 3 vuotta ennen kuin rakentaminen alkoi, jolloin suurin osa puista sai väistyä talon ja pihan tieltä.
 |
Tontille kuitenkin jäi kasvamaan kymmenkunta koivua (kuva vuodelta -96), joiden valkoista runkoa ja jumalaisen kauniita ja lehteviä oksia olen ihaillut suunnattomasti näiden vuosikymmenten aikana. Jotenkin koivut ovat juurtuneet suomalaiseen sielunmaisemaan.
 |
| Kaksi vanhaa puuta |
Kaikella on aikansa. Niin myös pihakoivujen elämällä. Osassa koivuista näkyy runkovaurioita ja osasta aikanaan tehty latvan katkaisu on edesauttanut lahoamista alkuun. Tänä talvena, mieheni kotoillessa, on viisi koivua alkanut karsiutua oksa kerrallaan. Korkean lumikinoksen päältä ja jopa tikkailta käsin - yhä ylempää ja ylempää lentelee oksia maahan. Välillä myös on käyttöä moottorisahalle, kun kohdalle sattuu järeämpi oksa. Nyt aika karunnäköisiksi karsitut puut odottavat vielä joitakin päiviä ammattilaisten lopullista iskua: "Timber!" Kun puut on kaadettu, alkaa klapien teko ja niiden pinoaminen seuraavien talvien polttopuiksi.
Samanaikaisesti, kun koivujen poisto avartaa puutarhaamme ja tuo tilaa muille kasveille, on itselläni hieman ristiriitaiset tunnelmat. Monimuotoisuuden lisäämistä kaupunkipihoilla pyritään vauhdittamaan ja lahoavilla puuaineksilla olisi puutarhan eliöille monenlaista käyttöä. Toisaalta ikääntyvät puut lisäävät myös riskiä myrskyjen aiheuttamista vaurioista mm. rakennuksille, joten on myös vastuullista tarkistaa pihapuiden kunto ja tarvittaessa poistaa mahdollisesti vaaraa aiheuttavat.
Pihapuiden kaadosta syntyy jonkin verran vaurioita myös puutarhalle puhumattakaan oksien ja risujen määrästä. Lehtipuita voi kaataa näihinkin aikoihin ja paksu lumihanki ehkäisee jonkin verran runkojen kaatumisesta aiheutuvia vaurioita puutarhan muulle kasvillisuudelle. Lumien sulettua on tarkistettava tilanne ja varmaan tulee jotain kunnostettavaakin, jota tällä hetkellä ei osaa edes ajatella. Rantalon puutarhassa tänä keväänä tuskin tehdään mitään suurta - lukuunottamatta tietysti kasvatusta keittiöpuutarhassa ja kasvihuoneessa - sillä tämä toinen, kotitalon puutarha vaatii nyt extrahuomiota.
Jätämme tässä vaiheessa kuitenkin vielä pari kaunista koivua kotipuutarhamme takaosaan ihailtavaksi. Ja kun suuntaa katseensa hieman kauemmaksi, lisää koivuja löytyy myös naapurien tonteilta. Lehtipuista ei siis ole pulaa asuinalueellamme.
Koivuilla tuntuu olevan jokin erityinen merkitys minulle, sillä niitä löytyy useista tauluistammekin. Ehkä ne muistuttavat lapsuuteni kesistä, jotka sain viettää mummolassa maatilalla ja juoksennella koivujen varjostamalla polulla kohti rantaa matkalla ukin kanssa veneellä kalastamaan. Kaupunkilaistytölle kesät maalla olivat tuolloin riittävän eksoottisia kokemuksia.
 |
| J. Parviaisen maalaus |
Koivu jää loppujen lopuksi melko lyhytikäiseksi pihapuuksi, sillä siihen iskevät helposti monet lahottajat ja taudit. Silloin komeasta pihapuusta voikin äkkiä tulla riskitekijä rakennuksille. Niinkin monen kuin viiden suuren koivun poisto pihalta muuttaa valtavasti näkymiä ja menee varmasti hetki tottua avarampiin maisemiin. Parempi kuitenkin poistaa lahot puut hallitusti ennen kuin ne kaatuvat itse.
VastaaPoistaNyt on vihdoin saatu nuo pihakoivut kaadettua ja klapien teko alkuun. Etupihan koivujen kaato tapahtui ammattilaisten toimesta kiipeilemällä ja oksia pudottamalla, sillä puut sijaitsivat sähkölinjan ja talon välissä. Hyvin ammattilaiset hoitivat homman ja meille itselle jäi sovitusti oksien raivaus ja klapien teko. Aurinkoiset säät suosivat tätä puuhaa.
PoistaIhan varmasti menee hetki tottua uusiin näkymiin, kun isot koivut poistuvat. Toisaalta sen voi ottaa myös uutena mahdollisuutena, kun tilaa, valoa ja kasvuvoimaa on muille kasveille. Kauniita, pienempikasvuisia puita on runsaasti.
VastaaPoistaRakentaessamme meille jäi useita koivuja, kuusia ja muita puita tontille. Vähitellen niitä on eri syistä jouduttu kaatamaan. Viimeisin koivuista alkoi kallistumaan voimakkaasti taloa kohti ja siksi sen kaadoimme. Kaadon jälkeen osoittautui, että se oli sisältä laho. Meillä on useampi hedelmäpuu ja lukuisa joukko koristepuita sekä tontin rajalla vaahteroita.
Todellakin maisema muuttui ja nyt aurinko pääsee esteettömästi paistamaan etupihallekin. Kaadetuista puista paljastui lahojakin kohtia, joten ne poistettiin ihan oikea-aikaisesti. Kunhan lumihanget sulavat, päästäänkin uudistamaan etupihan kasvillisuutta.
PoistaMeilläkin puutarhan kaikista koivuista luovuttiin pikku hiljaa juuri mainitsemistasi syistä. Lahovikoja tosin ei ollut, mutta koivut roskasivat tosi paljon ja verottivat nurmikosta myös runsaasti sekä vettä, että ravinteita.
VastaaPoistaTuo roskaaminen on kyllä melkoinen haitta, vaikka muutoin koivu on aivan ihana puu. Talon ikkunoiden pesu kyllä helpottuu huomattavasti, kun sitä ei enää tarvitse tehdä niin montaa kertaa kesässä kuin aiemmin. Näin ainakin toivon.
Poista