Multaa sormissain - taimien koulinta on alkanut!

Kalenterissani oli tammikuulle itse kirjoittamani muistutus maltillisesta siementen kylvämisestä, ettei kotitalo muuttuisi jälleen viidakoksi ennen kasvien siirtämistä rantatalolle ja lopulta kasvihuoneeseen. No, maltoinko riittävästi? Tammikuun loppupuolella kylvin suippopaprikalajikkeiden ja pelargonioiden siemenet ja siinä samalla päätin kylvää myös ruusukaalin ja basilikan. 

Sain hyvän vinkin, että pensastomaatin aikaisella kylvämisellä nopeutuu oman tomaattisadon saanti.  Siispä multaan pääsivät myös pensastomaatin siemenet.

No, nyt on myös 'Tiny Tim' -pensastomaatin taimia sellainen 30 kappaletta jo koulittuna.  Pensastomaatti ei kasva korkeaksi, ei vaadi tuentaa eikä varkaiden poistoa. Hyvät kriteerit siis aloittaa kasvatus lisävalaistuksen avulla ehkä jo nyt. 

Suippopaprikalajikkeina minulla kasvaa punainen 'Thor' ja keltainen 'Astor'. Lisäksi kasvatan minipaprikaa, jolle en enää muista lajiketta.  Kaikki paprikan siemenet ovat jo usean vuoden ajan otettu omista paprikoista ja itävät tosi hyvin. Maku on mehevä ja sato runsas.

 

 

 

 

 

Basilika on ollut hyvä kumppanuuskasvi tomaateille kasvihuoneessa, joten ehkä basilikat taas löytävät lopullisen kasvupaikkansa sieltä. Basilikaa tulee käytettyä aivan liian vähän siihen nähden, kuinka paljon sitä meillä yleensä kasvaa. Ehkä alkavan kasvukauden yksi tavoite voisikin olla basilikan ja muiden yrttien käytön lisääminen.

Ruusukaalia en aiemmin ole kasvattanut, mutta nyt yhdeksän urheaa taimen alkua on koulittu omiin ruukkuihinsa. Ruusukaalin kasvu siemenestä sadoksi vie kauan, joten siksi innostuin kylvämään siemenet jo nyt. Toivottavasti kasvuolosuhteet ovat sopivat taimikasvatuksen ajaksi. Lopullinen sijoitus tulee olemaan keittiöpuutarhan yhdessä viljelylaatikossa kenties avomaan kurkkujen seurana. Ruusukaali kasvaa jopa 70 cm korkeaksi, joten avomaan kurkkujen kasvaessa maata pitkin, yhdistelmä saattaa olla hyvä mm. viljelytilan käytön suhteen. Kaalien suojaaminen on varmasti tarpeen, eikä suojaamisesta ei ole haittaa kurkuillekaan.

Nyt siis ovat sormet saaneet tällä kasvukaudella ensi kosketuksen multaan! Tuntuupa hyvältä! Nyt maltan odottaa seuraavien siemenkylvöjen osalta maaliskuun alkuun. On siis aika suunnata katse huonekasveihin, tarkistaa viherkasvien kunto ja multatilan riittävyys. 

Joko sinulla on multaa kynsien alla?

Kaikella on aikansa

Kun 1990-luvulla hankimme pientalotontin, kasvoi koko alalla nuorehko koivikko, jota saimme ihailla lähes 3 vuotta ennen kuin rakentaminen alkoi, jolloin suurin osa puista sai väistyä talon ja pihan tieltä. 

Tontille kuitenkin jäi kasvamaan kymmenkunta koivua (kuva vuodelta -96), joiden valkoista runkoa ja jumalaisen kauniita ja lehteviä oksia olen ihaillut suunnattomasti näiden vuosikymmenten aikana. Jotenkin koivut ovat juurtuneet suomalaiseen sielunmaisemaan.

Pihapuut ovat vuosien saatossa kasvaneet, paksuuntuneet niin, ettei niitä rungon ympäri halattaessa enää sormet yllä toisiinsa. Osa puista on jo poistettukin, nyt piha-alueella komeilee enää kahdeksan jättiläistä. 

 

Keväällä koivun urpuja on hurja määrä, ja pihakoivuista kantautuu melko paljon roskaa sisätiloihinkin.Vastaavasti alkusyksystä "lehtien levikki" on ääretön - myös naapurien mielestä. Juuri, kun piha-alueet pääosin on saatu haravoitua, syystuulen puhuri lennättelee uuden lehtimaton maan pinnalle.

Kaksi vanhaa puuta        

Kaikella on aikansa. Niin myös pihakoivujen elämällä. Osassa koivuista näkyy runkovaurioita ja osasta aikanaan tehty latvan katkaisu on edesauttanut lahoamista alkuun.  Tänä talvena, mieheni kotoillessa, on viisi koivua alkanut karsiutua oksa kerrallaan. Korkean lumikinoksen päältä ja jopa tikkailta käsin - yhä ylempää ja ylempää lentelee oksia maahan.  Välillä myös on käyttöä moottorisahalle, kun kohdalle sattuu järeämpi oksa. Nyt aika karunnäköisiksi karsitut puut odottavat vielä joitakin päiviä ammattilaisten lopullista iskua: "Timber!" Kun puut on kaadettu, alkaa klapien teko ja niiden pinoaminen seuraavien talvien polttopuiksi.

Samanaikaisesti, kun koivujen poisto avartaa puutarhaamme ja tuo tilaa muille kasveille, on itselläni hieman ristiriitaiset tunnelmat. Monimuotoisuuden lisäämistä kaupunkipihoilla pyritään vauhdittamaan ja lahoavilla puuaineksilla olisi puutarhan eliöille monenlaista käyttöä. Toisaalta ikääntyvät puut lisäävät myös riskiä myrskyjen aiheuttamista vaurioista mm. rakennuksille, joten on myös vastuullista tarkistaa  pihapuiden kunto ja tarvittaessa poistaa mahdollisesti vaaraa aiheuttavat. 

Pihapuiden kaadosta syntyy jonkin verran vaurioita myös puutarhalle puhumattakaan oksien ja risujen määrästä. Lehtipuita voi kaataa näihinkin aikoihin ja paksu lumihanki ehkäisee jonkin verran runkojen kaatumisesta aiheutuvia vaurioita puutarhan muulle kasvillisuudelle. Lumien sulettua on tarkistettava tilanne ja varmaan tulee jotain kunnostettavaakin, jota tällä hetkellä ei osaa edes ajatella. Rantalon puutarhassa tänä keväänä tuskin tehdään mitään suurta - lukuunottamatta tietysti kasvatusta keittiöpuutarhassa ja kasvihuoneessa - sillä tämä toinen, kotitalon puutarha vaatii nyt extrahuomiota.

Jätämme tässä vaiheessa kuitenkin vielä pari kaunista koivua kotipuutarhamme takaosaan ihailtavaksi. Ja kun suuntaa katseensa  hieman kauemmaksi, lisää koivuja löytyy myös naapurien tonteilta. Lehtipuista ei siis ole pulaa asuinalueellamme.

Koivuilla tuntuu olevan jokin erityinen merkitys minulle, sillä niitä löytyy useista tauluistammekin. Ehkä ne muistuttavat lapsuuteni kesistä, jotka sain viettää mummolassa maatilalla ja juoksennella koivujen varjostamalla polulla kohti rantaa matkalla ukin kanssa veneellä kalastamaan. Kaupunkilaistytölle kesät maalla olivat tuolloin riittävän eksoottisia kokemuksia.

J. Parviaisen maalaus                 

Maata näkyvissä, ohoi!

Kasvien hyvinvoinnin varmistamiseksi on tarpeellista  huomioida maa-aineksen sopivuus  kasveille. Maanparannus on toisinaan välttämätöntä. Yrityksen ja erehdyksen tietä on tullut kuljettua useampaan kertaan, kun jokin puutarhaan istutettu kasvi ei saakaan lajin tarvitsemia ravinteita tai ylipäätään ei ole sijoitettu sille sopivaan paikkaan.

 

On myös tullut huomattua, että mikäli paljasta maanpintaa jää näkyviin, ei mene kauaa, kun sen täyttävät rikkaruohot tai muut ei-toivotut kasvit. Monimuotoinen kotipiha -koulutuksesta sain ajatuksen pohtia, onko puutarhassamme maa-ainesten suhteen joitakin ongelmakohtia, joihin olisi syytä tehdä muutoksia lumikinosten haihduttua tulevana keväänä.

 

Osa Rantatalon puutarhasta on ns. vanhaa osaa, johon  juurikaan vielä emme ole tehneet muutoksia. Suurin alue lienee omenapuutarha, jossa ainoa vuosittain tehty parannustoimenpide on ollut vanhojen omenapuiden leikkaaminen. Puiden alla on nurmikkoa ja osan alueesta peittävät erilaiset maanpeitekasvit, joita olen myös viime kesänä lisännyt pikkutaimista. Maanpeitekasvit kukkivat ja leviävätkin ihan hyvin, mutta loivassa rinteessä on vanhaa ja kulunutta maa-aineista, joten ainakin alueen lannoittaminen  on tarpeen. Ehkä samalla on syytä myös lisätä tuoreempaa maa-ainesta kasvien sekaan.

 

Perennapenkeissä maata on näkyvissä, tosin isossa kukkapenkissä maahan on sekoittunut ja osin maatunutkin vanhaa kuoriketta. Epäilen, ettei tuon penkin ph-arvo ole sopiva kaikille siihen istuttamilleni kasveille, joten keväällä on syytä tarkistaa kasvien hyvinvointi. Tarvittaessa muokkaan penkkiä ja lisään puutarhaturvetta nykyisen mullan sekaan. 

 

Kalkki- ja kevätlannoitesäkit hankittiin valmiiksi syysalesta kevään tarpeita varten. Niitä voidaan hyödyntää lähes kaikkien puutarhan kasvien kasvun edistämiseksi. Poikkeuksen tekevät alppiruusut ja tuijat, joita meillä on erillisryhminä sekä aitakasveina. Havu-rhodolannoitetta menisi hurja määrä havuille ja alppiruusuille, mutta valitettavasti tuota lannosta on ollut saatavissa vain alle kilon rasioissa. Sen sijaan olemme käyttäneet perunalannoitetta tuijien ja alppiruusujen lannoitukseen, sillä ravintoaineiden suhde on melkein sama kuin varsinaisessa lannoitteessa. 

Ja hyvin ovat tuijat kasvaneet! Neljässä vuodessa ensimmäinen aita saavutti tavoitepituutensa ja  latvat onkin typistetty niiden pituuskasvun tyrehdyttämiseksi. Toinen tuija-aita (kuvassa istutuskesänä) on istutettu kaksi vuotta sitten, joten se saa vielä kasvattaa pituuttaan.

 

Näkyykö sitä paljasta maata - siis kesällä? No, eipä juuri, edellä mainittua kukkapenkkiä ja yksittäisiä pikkulaikkuja lukuunottamatta. Ja se on hyvä, sillä paljas maa on herkemmin kuluvaa ja sen ravinteet huuhtoutuvat pois. Kun puutarhan monimuotoisuutta haluaa lisätä, erilaiset olosuhteet ja kasvit sekä monipuoliset maa-ainekset antavat siihen mahdollisuuden. Vaikka rantapuutarhassa nyt kompostoidaankin pääosa puiden lehdistä sekä kasvien varsista, jätetään  osa alueesta myös luonnolliseen tilaan, jossa puutarhan pieneliöillä on mahdollisuus elää rauhassa. 

Onko sinun puutarhassasi paljasta maata näkyvissä?

#monimuotoinenkotipiha #martat #monimuotoisuus

Puutarhan monimuotoisuus tavoitteeksi

Puutarhan suunnittelussa olisi hyvä ottaa huomioon erilaiset tarpeet ja pohtia luonnon monimuotoisuutta. Kaupunkiympäristössä pihat ja puutarhat ovat usein viimeistä nurkkaa myöten muokattu siistiksi ja toisinaan tylsäksikin alueeksi. Toisaalta halutaan helppohoitoisuutta ja toisaalta vehreyttä ja värikkyyttä.

 

Usein kasvit ja niiden kukkien värit soinnutetaan rakennuksen ja sen sisustuksen mukaiseksi, jopa skandinaavisen värittömiksi. Kieltämättä valkoiset kukat ja kukkivat pensaat ovat viehättäviä, mutta joskus pihat kaipaavat jotain värikästä kiintopistettä tai luonnonmukaisempaa aluetta.

Itse uskon vahvasti myös luonnon kukkien ja kasvien voimaan, sillä niiden avulla pölyttäjät ja muut pörriäiset viihtyvät ja voivat hyvin. Ja useat hyötykasvitkin tarvitsevat pölyttäjiä. Ellei niitä puutarhassa lentele ja kuitenkin haluaa kukkivia ja hyvin voivia, myös satoa tuottavia kasveja, on puutarhurin toisinaan syytä itse toimia pölyttäjänä vaikkapa pienen pensselin avulla. Tämähän on tuttua puuhaa monille kasvihuoneviljelijöille. Tosin luomalla pölyttäjille ja muille eliöille vapaamman ympäristön, kaikki  puutarhan "hyödyntäjät" saavat enemmän osakseen.

Sorsapoikue löysi syötävää rantanurmikolta

Selatessani kesällä ottamiani kuvia havaitsin, että  kameran otoksiin - yhteenkään sadoista kuvista - ei ollut tallentunut lainkaan pölyttäjiä, esim. perhosia. Niitä kuitenkin viime kesänä muistan lennelleen ihan mukavasti ja pistiäisiä pörräsi terassin räystäiden rakoihinkin kohtuullisen usein. Ensi kesänä täytyykin kuvata pölyttäjiä ja tutkia myös lentävien pistiäisten tuntomerkkejä, jotta nopeammin toisistaan mm. ampiaisen, kimalaisen ja mehiläisen.

Kivikkoisen rannan reuna-alue on jätetty puutarhassamme  osittain luonnon tilaan, mikä johtuu siitä, että järven vedenkorkeus vaihtelee suuresti vuosittain ja jopa kesäkuukausienkin aikana. Näin ollen rantapenkan muoto vaihtelee tuulten ja aallokon mukaisesti. Myrskyaallot liikuttelevat suuriakin kiviä ja toisinaan niitä löytyy korkealta penkalta keskeltä nurmialuetta. Luonnon voimat ovat mahtavat. 

 

Tuuli ja aallokko muokkaavat rantaa

Jotta pölyttäjille ja muillekin ötököille löytyy ravintoa, olen ajatellut lisätä rannan monimuotoisuutta lisäämällä kukkivia kasveja, heiniä ja saniaisia ym. kasveja alueelle, joka on puiden varjossa, mutta ihan rantakivikon tuntumassa. Vaikka tuo alue ei ole suuren suuri, on se kuitenkin yksi askel puutarhan monimuotoisuuden kasvattamiseksi.

Sopuisasti sekaisin kukkivat istutetut ja luonnon kasvit

 

Osallistuin Marttaliitto ry:n koordinoiman Monimuotoinen kotipiha, Kestävä ja syötävä kotipiha kaupungissa -hankkeen verkkokoulutuksen ensimmäiseen osaan tiistaina. Parituntisen aikana sain useita ideoita pienistä teoista, joilla puutarhan kasvit ja muut eliöt saadaan voimaan paremmin. Saaduista opeista ja niiden hyödyntämisestä omassa puutarhassa kerron lisää tulevina viikkoina, kun seuraavilla kurssikerroilla saan lisää syvennettyä tietoa.

Sain aiemmin tiedustelun, voisiko pihamme toimia em.hankkeessa alueemme pilottina. Koska omakotitalomme tontilla toteutetaan suurten pihapuiden kaatoa tulevan kevään aikana, en valitettavasti voinut pilottiin lupautua. Toinen tonttimme eli rantatalon puutarhamme, jossa puuhastelemme pääasiallisesti, ei luonnollisestikaan soveltunut kaupunkipihan pilottikohteeksi. Innolla seuraan, millaisia pilottipihakokeiluja tuon hankkeen aikana syntyy.  

#monimuotoinenkotipiha #kotipiha #martat